Tässä kirjoituksessa käydään lyhyesti läpi käännösalan ammattinimikkeitä ja tehtäviä, sillä alan lukuisat eri nimikkeet saattavat hämmentää niitä, joille ala on vieras.
Kielenkääntäjä eli kääntäjä on yleisnimike kirjallista käännöstyötä tekevästä ammattilaisesta. Keskustelupalstoilla näkee välillä tuohtuneita kommentteja siitä, että kääntäjistä pitäisi puhua suomentajina eikä kääntäjinä, mutta nimitys riippuu tilanteesta. Suomentaja kääntää yhdestä tai useammasta vieraasta kielestä suomeen päin, kun taas kääntäjä-nimitys on laajempi ja kattaa myös vieraisiin kieliin kääntämisen. Kääntäjällä on aina yksi tai useampia työkieliä eli kieliä, joilla hän työskentelee.
Tekstin kääntäjät jaetaan usein kahteen eri ryhmään: kirjallisuuden kääntäjiin ja asiatekstin kääntäjiin. Kyse on tällöin siitä, minkä tyyppisiä töitä kääntäjä tekee. Kirjallisuuden kääntäjät kääntävät nimityksen mukaisesti esimerkiksi kaunokirjallisuutta, tietokirjoja ja lastenkirjoja. Asiatekstin kääntäjä voi kääntää esimerkiksi verkkosivujen tekstejä, käyttöohjeita ja markkinointitekstejä. Asiatekstin kääntäjät ilmoittavat joskus, minkä aihepiirin teksteihin he ovat erikoistuneet joko koulutuksen tai työkokemuksen kautta. Joku voi esimerkiksi tehdä pääosin lääketieteen alan käännöstöitä. Erilaiset käännöstyöt eivät sulje toisiaan pois, eli halutessaan kääntäjä voi tehdä niin kirjallisuuskäännöksiä kuin asiatekstikäännöksiä.
Kun ”käännetään” puhuttua tekstiä, ei puhuta enää kääntämisestä vaan tulkkaamisesta. Samalla tavalla kuin tekstin kääntämisessä on erilaisia alalajeja, on niitä myös tulkkauksessa. Tulkki voi esimerkiksi tulkata puhetta osissa eli kuunneltuaan ensin pienen pätkän puhetta tai sitten tulkata samanaikaisesti alkuperäisen puhujan puhuessa.
Kääntäjien ja tulkkien lisäksi käännösalalla on av-kääntäjiä. Lyhenne ”av” tulee sanasta audiovisuaalinen, ja av-kääntäjiin kuuluvat esimerkiksi elokuvien ja tv-ohjelmien tekstitysten kääntäjät. Av-kääntäminen on oma taitolajinsa, jossa pitää ottaa huomioon tekstitysten ajastaminen ja katsojien lukunopeus.
Suomessa käännösalaa voi opiskella yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa – tai olla opiskelematta, sillä kyse ei ole suojatuista ammattinimikkeistä, vaan kääntäjäksi tai tulkiksi voi ryhtyä ilman koulutusta. Osa käännösalalla toimivista kokeneista kääntäjistä on suorittanut alan opintojen tai muutoin omaksutun kielitaidon lisäksi auktorisoidun kääntäjän tutkinnon. Auktorisoidun kääntäjän tekemä käännös on laillisesti pätevä, eli auktorisoitua kääntäjää tarvitaan yleensä silloin, kun käännätetään todistuksia tai oikeusasiakirjoja. Auktorisoitu kääntäjä voi käyttää tekemässään käännöksessä leimaa osoituksena sen laillisesta pätevyydestä, mutta leima ei ole pakollinen vaan niin kutsuttu kääntäjän vahvistus riittää. Auktorisoitujen kääntäjien tutkinnosta vastaa Opetushallitus, eikä käännöstieteen maisteri automaattisesti ole auktorisoitu kääntäjä.
Tulevaisuudessa käännösala voi näyttää erilaiselta. Tekoälyn kehittyessä tietokoneavusteisesta kääntämisestä pyritään siirtymään kohti konekääntämistä. Käännösalalla tehdään jo nyt niin kutsuttua jälkieditointia, eli työvaihetta, jossa kääntäjä tarkistaa koneen tekemää käännöstä. Jos konekäännökset yleistyvät ja painopiste siirtyy kääntämisestä niin kutsuttuun jälkieditointiin, voi olla, että kääntäjien asemesta puhutaan kohta jälkieditoijista.