No hei, Hanna. Olipa kiva, että tavoitin sinut! Täysin ventovieras puhelinmyyjä soittaa ja tervehtii kuin hyväkin tuttava. Sitten jatkuu rempseä jutustelu jonkin Suomen kolkan leveällä murteella. Ilmeisesti jonkin tutkimuksen mukaan tällainen lähestymistapa puree ihmisiin. Vaikka itsekin lankean siihen ansaan, että murteella puhuva ihminen saattaa jotenkin herättää luottamusta, tuo etunimellä puhuttelu taas herättää epäilystä.
Vieläkään etunimellä tervehtiminen ei ole yleistynyt suomen kieleen niin, etteikö tällainen aloitus herättäisi hilpeyttä tai tuntuisi jopa teennäiseltä. Jos taas joku – jonka oikeasti olen tavannut edes kerran elämässäni – tervehtii tavatessamme samalla tavalla, tuntuu se aika kivalta. Onhan se mukavaa, että edes nimi on jäänyt mieleen. Nimen lisääminen tekee tervehdyksestä myös jotenkin lämminhenkisemmän ja henkilökohtaisemman. Toivoisinkin, että tämä tapa tarttuisi muista kielistä enemmän myös suomeen ja tulisi laajemmin käyttöön. Silloin puhelinmyyjän tervehdyskään ei enää saisi irvistämään.