Jos asia on ilmaistu tiivistävin sanankääntein, varsinaista asiaa voi olla hankala ymmärtää. Varsinkin silloin, kun teksti suorastaan vilisee tiivistyksiä, joutuu lukija ponnistelemaan saadakseen kiinni kirjoittajan ajatuksenjuoksusta.
Seuraavaan tekstipätkään on koottu korostetun paljon tiivistä kieltä eli niin kutsuttuja partisiippi-ilmauksia ja muita lauseenvastikkeita.
Tässä selvyyttä tavoiteltaessa vältettäväksi suositellussa tyylissä on kysymys kirjoitettaessa tehtävistä valinnoista. Tiivistävän kirjoitustavan vannoutuneita puolestapuhujia on edelleen, eivätkä sillä tekstiään elävöittävät kirjoittajat tietenkään aivan kuutamolla ole. Tekstiään tiivistävä kirjoittaja ulottaa keinonsa useimmiten lisätietoja antaviin sivulauseisiin. Tähän vallitsevaan tapaan pyrkivät puuttumaan kielenhuoltoa suorittavat asiantuntijat kertoen kirjoittajalle tarvittavista muutostarpeista. Korjauksia selventävien kommenttien kuvaamien kielenhuollon konventioiden ymmärtäminen ei ole tarpeellista, mutta kieltä koskevien korjausten tekeminen olisi suositeltavaa.
Esimerkkejä tekstipätkän tiiviistä kielestä ovat muun muassa ”vältettäväksi suositeltu tyyli” (tyyli, jota suositellaan vältettäväksi), ”kirjoitettaessa tehtävät valinnat” (valinnat, joita tehdään, kun kirjoitetaan) ja ”tekstiään elävöittävät kirjoittajat” (kirjoittajat, jotka elävöittävät tekstiään).
Tekstipätkän varsinaisen asian voisi ilmaista paljon suorasanaisemminkin eli seuraavasti:
Jos kirjoittaja haluaa ilmaista asiansa selvästi, kannattaa hänen välttää liian tiivistä kieltä. Kyse on kuitenkin valinnoista, eikä tiiviitä ilmauksia tarvitse karsia tekstistä täysin pois. Tiiviit ilmaisut voi usein kirjoittaa auki sivulauseiksi, eli niillä annetaan lisätietoa varsinaisesta asiasta. Kielenhuoltajat puuttuvat usein tiiviisiin ilmauksiin tai lauseenvastikkeisiin, ja korjauksille on kielenhuollolliset perusteet.
Kirjoittajan on aina hyvä pohtia, kenelle hän tekstiä kirjoittaa. Useimmiten tekstin tarkoitus on välittää tietoa, jolloin kirjoittajan kannattaa valita selvyys ennen tiiviyttä. Tiiviiden partisiippi-ilmausten käyttö on Kotuksen mukaan erityisen yleistä viranomaisteksteissä, joten tiiviiden ilmausten käyttö voi antaa jotakuinkin paperisen vaikutelman.
t: neuletakkiin sonnustautunut ja silmälaseilla koristautunut kielenhuoltaja