Sanajärjestyksen opetteleminen on varmasti meille kaikille tuttua vieraiden kielten tunneilta. Englannin opettaja on antanut muistisäännön SPOTPA, ja ruotsin tunneilla on taululla lukenut KONSUKIEPRE. Opettaja on ehkä maininnut, että suomen kielen sanajärjestys on melko vapaa, koska eri sijamuodot kertovat asioiden suhteesta toisiinsa.
Suomen kielessäkin sanajärjestyksellä on kuitenkin merkitystä. Esimerkiksi ns. fokuspartikkelit pitää kirjoittaa oikeaan paikkaan virkkeessä, jotta merkitys olisi oikea. Fokuspartikkeleita ovat esimerkiksi vain ja myös. Tarkempia esimerkkejä on Sanastelua-blogin aiemmassa tekstissä Fokus oikeaan paikkaan.
Sanajärjestykseen liittyy myös se, ettei pronominilla voi viitata tekstissä eteenpäin vaan ainoastaan taaksepäin. Tarkempia esimerkkejä tästä on annettu aiemmissa teksteissä Hämmentävä hän, Mikä ihmeen se? ja Tämä vaatii tarkkuutta.
Myös relatiivilauseiden sanajärjestys voi tuntua kinkkiseltä. Relatiivipronominilla viitataan yleensä pronominia edeltävään sanaan, eli seuraavassa esimerkissä joka viittaa tyttöön:
Hän on tyttö, joka asuu naapurissani.
Relatiiviprononimilla ei voi viitata toisen substantiivin yli.
Hänellä on reppu selässä, joka on sininen.
Tässä joka viittaa selkään. Jos halutaan sanoa, että reppu on sininen, pitää sanajärjestystä muuttaa esimerkiksi näin:
Hänellä on selässään reppu, joka on sininen.
Relatiivipronominilla voi kuitenkin viitata substantiivin yli, jos sanalla, johon viitataan, on määritteessään tarkentava sana se, sellainen tai muu rajaava ilmaus.
Tarkoitin sen talon asukkaita, jonka edestä juuri kävelimme.
Tässä jonka viittaa taloon eikä asukkaisiin.
Lisää sanajärjestyksestä myöhemmin.