Kun ammattilaiset tai johonkin tiettyyn asiaan perehtyneen yhteisön jäsenet puhuvat keskenään, he käyttävät usein erikoissanastoa. Ammattilaisten välille muodostuu erikoiskieli, jota kutsutaan ammattikieleksi tai jargoniksi. Ammattikielestä on hyötyä, ja se sujuvoittaa viestintää, jos kaikki keskustelijat tietävät, mitä jokin tietty termi tarkoittaa.
Ammattikielen sanat voivat näyttää ”tavallisilta” yleiskielen sanoilta, vaikka niillä olisikin erityismerkitys. Ehkä tunnetuimpia ammattikieliä on terveydenhuollon henkilöstön keskenään käyttämä sairaalaslangi, mutta jargonia löytyy oikeastaan alalta kuin alalta. Esimerkiksi kääntäjät voivat puhua catista ja tägeistä, graafikot leiskasta ja elävästä päästä ja muotoilijat kontaktipisteistä ja palvelupolusta. Erikoiskielen sanojen merkitys ei välttämättä avaudu ulkopuolisille.
Ammattikielen hyödyt rajoittuvat ammattilaisten väliseen viestintään. Kun ammattilainen viestii asiakkaalle tai maallikolle, hänen pitäisi kyetä viestimään asiansa ilman erikoissanastoa. On myös asiantuntijoiden etu, että alasta osataan puhua ymmärrettävästi yleiskielellä. Oman sisäpiirin kesken voi toki puhua ”yhteistyön platformeista”, mutta sille kuuluisalle Pihtiputaan mummolle kannattanee puhua yhteistyöalustoista tai yhteistyöohjelmista.
Tilanteeseen sopivasta viestintätavasta on se etu, että tulee ymmärretyksi. Jos nimittäin hoitaja pyytää maallikkoa ojentamaan sorsan, voi häneltä jäädä tarpeellinen virtsapullo saamatta.
Suom. huom. Sisäpiiri ei enää tietyissä piireissä ole sisäpiiri vaan ”siilo”. Näissä piireissä puhutaan siitä, että ihmiset ovat omissa siiloissaan tai siiloutuneet. Jargonia sekin.