Omistusliitteet (minun kirjani, sinun kirjasi, hänen kirjansa) ovat persoonaa osoittavia tunnuksia, jotka liitetään sanan loppuun. Puhekielessä omistusliitteitä ei aina käytetä, mutta ne kuuluvat suomen kielen yleiskieleen. Yleensä oikean omistusliitteen valinta ei ole vaikeaa, mutta on pulmallisiakin tilanteita. Jos virkkeessä on kaksi tekijää, jotka edustavat eri persoonaa, voi omistusliitteen valinta olla vaikea. Äitisi ja minun lapsuudenkodissa…
Avainsana: omistusliite
Eikö omistusliitettä tarvita?
Omistusliite kuuluu huoliteltuun yleiskieleen mutta sen jääminen matkasta on aika tavallista puhekielessä. Tosin puhekielessä lyhenevät sanat muutenkin eli ”minun autoni” muuttuu muotoon ”mun auto”. Puhekielen lisäksi omistusliitteet voivat pudota pois myös mainosten kielestä, joissa usein sekoitetaan yleiskieltä ja puhekieltä tyyliin ”minun auto” tai ”Minun Sonera”. Kotimaisten kielten keskus kyseli vastikään ihmisten käsityksiä kieleen liittyvistä suosituksista,…
Oman asian vai asiansa?
Omistussuhdetta voi ilmaista hyvin pelkistetysti kertomalla, kenen esineestä on kyse: minun autoni, hänen tietokoneensa, meidän asuntomme. Suomen kirjakielessä omistusta ilmaisemaan tarvitaan Joskus omistusta korostetaan käyttämällä sanaa oma. Sana, jota oma korostaa, saa yleensä omistusliitteen eli possessiivisuffiksin seuraavasti: Maijan pitää huomioida myös [hänen] oman yrityksensä asioiden hoitaminen.Minä vastaan sitoumuksista [minun] omalla varallisuudellani.Voit valita sen yritysmuodon, mikä…