Olen usein miettinyt, mistä suomen kielen kuukausien nimet ovat peräisin. Monien kuukausien nimet ovat itsestään selviä, mutta jotkin niistä yllättävät. Useissa kielissä kuukausien nimet pohjautuvat latinaan, mutta suomen kielen kuukaudet kulkevat omaa polkuaan.
Tammikuu: Vanhassa suomen kielessä tammi on tarkoittanut myös napaa tai akselia. Jauhomyllyissä on käytetty tammea keskiakselina, joten tammi viittaa siihen, että tammikuun ajankohta on keskellä talvea.
Helmikuu: Helmi viittaa jäähelmiin, joita juuri helmikuussa usein muodostuu puiden oksille.
Maaliskuu: Maaliskuu liittyy joko maahan ja siihen, kun maa alkaa taas paljastua lumipeitteen alta, tai mahlaan.
Huhtikuu: Huhtikuu tulee sanasta huhta. Se tarkoittaa kaskea, joka kaadettiin huhtikuussa.
Toukokuu: Touko tarkoittaa kasvavaa kevätviljaa tai kevätkylvöä.
Kesäkuu: Kesäkuu tuntuu itsestään selvältä, mutta eipä se tarkoitakaan kesää vaan kesantoa, joka oli ensimmäinen viljapellon kynnös.
Heinäkuu: Heinäkuu liittyy odotetusti heinäntekoon.
Elokuu: Elokuukaan ei yllätä, eli elo viittaa elonkorjuuseen.
Syyskuu: Syyskuussa alkaa syksy.
Lokakuu: Lokakuussa on lokaa.
Marraskuu: Marras on tarkoittanut kuolemaa enteilevää, ja se tulee latinan sanasta ”mors”, kuolla. Tämä viittaa siihen, että marraskuussa luonto kuolee.
Joulukuu: Joulu nimensä mukaisesti tietysti liittyy jouluun.
Lähteet: