Hanna käsitteli aiemmassa blogitekstissään sitä, ettei suomen kielessä käytetä isoja alkukirjaimia samalla tavalla kuin englannissa. Myös erisnimeen pohjautuvat sanat kirjoitetaan yleiskielessä tavallisesti pienellä kirjaimella. Näin ollen esimerkiksi ranskanbuldoggi tai runebergintorttu tulee kirjoittaa pienellä kirjaimella, vaikka jälkimmäisestä näkee usein virheellistä muotoa ”Runebergin torttu”.
Yleiskielen käytäntöjä seuraavat myös sairauksien nimet, jotka kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella (esim. sepelvaltimotauti). Varsinkin lainasanoissa näkee joskus virheellisesti isoja kirjaimia, mutta nekin kuuluu kirjoittaa pienellä: borrelioosi, narkolepsia, koronavirustauti, skitsofrenia.
Lääketieteen kieleen on kuitenkin vakiintunut myös yleiskielestä poikkeava isojen alkukirjainten käyttö sellaisissa tapauksissa, joissa sairauden nimi perustuu henkilön- tai paikannimeen. Tällöin sairauden nimi kirjoitetaan isolla kirjaimella, kuten seuraavat esimerkit havainnollistavat: Lymen tauti, Alzheimerin tauti ja Reiterin tauti.
Asia tulee toki ymmärretyksi, vaikka alkukirjain olisi väärin, mutta kaikkinensa oikeinkirjoitussäännöt ovat ymmärrettävyyden perusta.