Pienillä, lähes huomaamattomilla sanavalinnoilla voi sujuvoittaa tekstiä. Yksi helposti muistettava asia on sanaparin ja ei korvaaminen sanalla eikä. Sanaparia ja ei näkee usein silloin, kun kerrotaan jostain lisää, eli halutaan täsmentää kerrottua. Näin on esimerkiksi seuraavissa esimerkeissä.
Päivähoitomaksu voi sisältää erilaisia alennuksia, ja niille ei ole asetettu mitään euromääräistä rajaa.
Kun oppilaan huomio herpaantuu, pyritään tilanne vakauttamaan ja ei aiheuteta lisää häiriötä.
Pankki lähetti Annalle selvityspyynnön, ja Anna ei vastannut siihen ajoissa.
Virkkeen osa, joka alkaa sanaparilla ja ei, on jotenkin eriparinen alkuosan kanssa. Tällöin puhutaan siitä, ettei virke ole ”symmetrinen”. Eriparisuuden vuoksi lukija kiinnittää tekstikohtaan huomiota, jolloin luettavuus kärsii ja joskus syntyy jopa merkityseroa. Sen sijaan silloin, kun virkkeen osat ovat niin sanotusti symmetrisiä, tekstiä on sujuva lukea:
Päivähoitomaksu voi sisältää erilaisia alennuksia, eikä niille ole asetettu mitään euromääräistä rajaa.
Kun oppilaan huomio herpaantuu, pyritään tilanne vakauttamaan eikä aiheuteta lisää häiriötä.
Pankki lähetti Annalle selvityspyynnön, eikä Anna vastannut siihen ajoissa.
Jos ei ole tarkoitus herättää huomiota, kannattaa siis suosia eikä-sanaa.