Otsikko ”Lapsi syövät aamupalaa” särähtää varmasti monen korvaan, onhan se suomen kielioppisääntöjen vastainen. Kun tekijöitä on yksi (lapsi), tekemistä ilmaisevan sanan, verbin, pitäisi senkin olla yksikössä (syö). Perussääntöön on toki poikkeuksia, joista osaa voi olla hankala muistaa, mutta perussäännöstäkin poiketaan yllättävän usein.
Otsikon esimerkki on keksitty, ja sen on räikeydessään tarkoitus havainnollistaa, että asia on suomen kielen taitajille tuttu. Silti yksikön ja monikon sääntöjä rikotaan, jos esimerkiksi sanajärjestys on erilainen tai virkkeet ovat pitkiä:
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtajaa uhkaa jo potkut.
Tulevaisuutta määritellään toimintasuunnitelmilla, joihin vaikuttaa myös poliittinen ohjaus ja ministeriöiden linjaukset.
Verbin tulee olla monikossa riippumatta sanajärjestyksestä tai siitä, miten kaukana se on niin kutsutusta tekijästä:
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtajaa uhkaavat potkut.
Tulevaisuutta määritellään toimintasuunnitelmilla, joihin vaikuttavat myös poliittinen ohjaus ja ministeriöiden linjaukset.
Oikea verbimuoto löytyy yleensä, jos kokeilee vaihtaa virkkeen sanajärjestystä.