Kaikille varmasti muistuu mieleen koulusta, että verbi on teonsana, substantiivi tekijä, adjektiivi laatusana, konjunktio sidesana jne. Sanaluokilla on niille tarkoitetut perustehtävät. Harmittavan usein sanaluokat eivät kuitenkaan toimita niille tarkoitettuja tehtäviä teksteissä, vaan tekeminen ja toiminta ilmaistaan tyhjän verbin ja substantiivin yhdistelmällä. Tätä ilmiötä ei turhaan kutsuta substantiivitaudiksi, sillä sen oireet eivät ole hyvän ja ymmärrettävän tekstin ominaisuuksia, ja substantiivitaudin kuluttamaa tekstiä on raskas ja vaikea lukea. Suomen kielessä on paljon verbejä, joiden avulla toimintaa ja tapahtumia voi kuvailla selkeästi. Pelkällä verbillä asiat voi ilmaista myös lyhyemmin ja ytimekkäämmin kuin tyhjän verbin ja substantiivin yhdistelmällä.
Alla on muutamia esimerkkejä substantiivitaudista:
Miten arvion palauttaminen tapahtuu?
Paremmin: Miten arvio palautetaan?
Avaimien luovutus suoritetaan vastaanottoon.
Paremmin: Avaimet luovutetaan vastaanottoon.
Voit tehdä muutoksia asetuksiisi milloin tahansa.
Paremmin: Voit muuttaa asetuksiasi milloin tahansa.
Hallitus teki päätöksen asuntolan sulkemisesta.
Paremmin: Hallitus päätti sulkea asuntolan.
Sitoutumalla ohjeiden noudattamiseen pidät huolta itsestäsi ja muista.
Paremmin: Kun sitoudut noudattamaan ohjeita, huolehdit itsestäsi ja muista.
Miten tällainen tauti sitten tarttuu? Usein käännöksissä on substantiivitaudin oireita ja rakenteet ovat peräisin lähdetekstistä. Substantiivitaudin sivuoireina näkyy tyypillisesti myös muita kapulakielen piirteitä, kuten postpositiot osalta, suhteen, tiimoilta jne. Niiden avulla saadaan helposti säilytettyä lähdekielen sanajärjestys. Usein tekstiä pitäisi myllätä, jotta kapulakielisistä piirteistä pääsisi eroon. Tämä taas vie enemmän aikaa kuin lähdetekstin rakenteen mukaileminen. Lisäksi joskus kirjoittaja saattaa tarkoituksella käyttää monimutkaista kieltä eri syistä. Hän ehkä mieltää yksinkertaisen ja selkeän tyylin olevan lähellä puhekieltä ja haluaa kuulostaa viralliselta. Toisaalta hän haluaa ehkä pitää tekstin sisällön hieman epämääräisenä. Tällainen tyyli on kuitenkin aina kankeaa eikä esimerkiksi saavutettavuuskriteerien mukaista. Siksi substantiivitautia kannattaa välttää, jos kirjoittaa verkossa julkaistavia tekstejä – ja oikeastaan aina muutenkin, jos tarkoituksena on välittää informaatiota lukijalle.