Etsin työkseni virheitä teksteistä. Joskus tuntuu aika ikävältä osoitella toisten virheitä, varsinkin jos jokaisesta virheestä pitää lisätä virhepiste. Hyvissäkin käännöksissä voi olla useampia virheitä, joten siksi on mukava tuoda esiin myös hyvät puolet, jottei tekijä tunne epäonnistuneensa.
Virheet eivät ole aina huono asia. Niillä on merkittävä vaikutus oppimiseen. Sanoohan vanha sanontakin, että virheistä oppii, ja onhan se ihan totta. Kouluajoilta on jäänyt mieleen monia asioita, jotka itse tai jokin luokkatoveri on ensin ymmärtänyt väärin, ja opettaja on sitten selittänyt asian hieman tarkemmin. Ulkomailla oleskellessa on myös sattunut opettavia virheitä: olen saattanut sanoa jotain hieman väärin ja aiheuttanut huvittavan tilanteen – mutta sen jälkeen en ole tehnyt samaa virhettä toiste.
Virheistä voi olla myös muita hyötyjä: vastikään lueskelin nettikirppiksen ilmoituksia, ja joku kaupitteli ”pillulamppua”. Ensinnäkin kirjoitusvirheestä oli se hyöty, että kommenteista päätellen se oli piristänyt hyvin monen ihmisen päivää. Ja kyllä se piristi minunkin päivääni – varsinkin, kun luin ne kommentit. Lisäksi ilmoitus oli saanut harvinaisen paljon näkyvyyttä. Herää kysymys, että oliko virhe jopa aivan tietoinen valinta. Tai ainakin tietoinen valinta oli jättää virhe korjaamatta sen jälkeen, kun siitä huomautettiin, sillä kirjoittaja itsekin totesi, ettei viitsi sitä korjata vaan antaa lampun saada näkyvyyttä.
Pienistä virheistä ei siis kannata lannistua, sillä niitä me teemme kaikki, ja ehkäpä joistakin niistä on hyötyäkin.