Kieli on eläväinen ja muuttuvainen, ja se näyttäytyy erilaisena eri yhteyksissä eli sillä on eri muotoja. On yleiskieltä ja erikoiskieliä. Erikoiskielellä tarkoitetaan esimerkiksi tietyn alan edustajien välisessä viestinnässä käyttämää ammattikieltä, joka voi erota yleiskielestä sanastoltaan. Yleiskielen suositukset koskevat myös erikoiskieliä, mutta joskus ammattikielen kielenhuollossa poiketaan yleisesti hyväksytyistä säännöistä. Näin on esimerkiksi lakitekstien järjestyslukujen kanssa.
Yleiskielisessä tekstissä järjestysluvut ilmaistaan pisteellä tai ilman pistettä seuraavasti:
Tuloksena oli 4. sija.
Kirjoitan asiasta tarkemmin 8. luvussa.
Olin 17:ntenä ennen kuin jouduin keskeyttämään.
Tapahtuma järjestettiin 50:ttä kertaa.
Piste osoittaa luvun järjestysluvuksi, mutta jos lukua joudutaan taivuttamaan, piste jää pois kaksoispisteen ja taivutuspäätteen edeltä, kuten edellä annetuissa esimerkeissä. Tällöin taivutuspäätteen avulla kuitenkin tähdennetään, että on kyse järjestysluvusta. Joskus voi olla selvempää muotoilla lause niin, ettei järjestyslukua tarvitse taivuttaa (esim. Tämä oli 50. kerta, kun tapahtuma järjestettiin.)
Sen sijaan lakiteksteissä tai niitä referoivissa juridisissa teksteissä ei vakiintuneen käytännön mukaan käytetä pisteitä pykäliin ja momentteihin liittyvissä järjestysluvuissa, vaikka ne järjestyslukuina luetaankin. Näin ollen seuraavat merkintätavat ovat täysin oikein lakikielen teksteissä:
Tässä on toimittu lain 7 §:n vaatimalla tavalla.
Asia kuvataan lain 3 §:n 7 momentissa.
Yleiskielen tapaan lakikielessä pykälämerkin ja luvun väliin tulee välilyönti. Tarvittaessa pykälämerkkiin liitetään taivutuspääte samoin kuin yleiskielessä eli kaksoispisteen avulla.