Moni suomentaja joutuu sukeltamaan uusien aihepiirien pariin kerta toisensa jälkeen, sillä harva pystyy erikoistumaan johonkin tiettyyn aiheeseen ja pysyttelemään vain siinä. Usein käy myös niin, että aihe vaikuttaa äkkiseltään helpolta, mutta osoittautuu vaikeaksi käännettäväksi, koska suomenkielistä sanastoa ei löydy kovin helposti. Ammattitaitoinen kääntäjä osaa todennäköisesti kieltäytyä tarjotusta käännöstyöstä, jos kokee sen itselleen liian vaikeaksi, tai vaihtoehtoisesti hän pyytää siihen apua esimerkiksi asiantuntijalta. Itse muistan vuosien saatossa kieltäytyneeni ainakin yhden kirjan suomennostyöstä pääosin kirjan aihepiirin vuoksi. Kirja liittyi jotenkin golfiin ja fysiikkaan, joista kumpikaan ei ollut omaa erikoisalaani.
Vuosien varrella olen suomentanut esimerkiksi lasten tietokirjoja, joiden aiheina ovat olleet avaruus, eläimet, dinosaurukset, kasvit, tähdet, lentokenttä ja eri maiden liput. Joka kerran olen uppoutunut käsillä olevaan aiheeseen ja oppinut valtavasti itsekin. Toisaalta – kuten eräs kokenut suomentaja joskus valitteli – opitut tiedot tuntuvat katoavan päästä yhtä nopeasti kuin ne on omaksunutkin, eikä muutaman vuoden päästä enää muista, mikä ero on triceratopsilla ja apatosauruksella ja pitikö ne kirjoittaa isolla vai pienellä. Työhön kuuluu siis asioiden tarkistamista yhä uudelleen.
Kun saan suomennettavakseni kirjan, haen tietoa verkosta – oli aihealue sitten tuttu tai vieras. Lisäksi haen kirjastosta työn tueksi vinon pinon aiheeseen liittyviä kirjoja. Erityisesti pyrin löytämään suomeksi kirjoitettuja opuksia, mutta toki käännöskirjojakin tutkimalla voi päästä työssä eteenpäin. Luotan painettuihin kirjoihin, koska ne ovat käyneet läpi tietyn prosessin: kirjoittajan lisäksi ainakin yksi ihminen on lukenut tekstin ennen kuin se on painettu. Verkkolähteetkin voivat olla hyviä, mutta niihin pitää osata suhtautua kriittisesti. Entisaikoihin verrattuna tiedonhaku on toki helpottunut internetin ansiosta, kuten käännöstieteen opettajat päivittelivät jo omana opiskeluaikanani, mutta hyvien verkkotietolähteiden seulominen huonoista voi olla joskus hyvinkin työlästä.
Monta kertaa uusi aihe on tempaissut minut suomentajana mukaansa. Tähtitaivaasta kertovaa tietokirjaa suomentaessani ihmettelin, miksen ole aiemmin ollut kiinnostunut tähdistä ja olin varma, että alan kohta kulkea kaukoputki kainalossa (en alkanut). Juuri nyt olen hirvittävän innostunut vesivärimaalauksesta, joka vaikuttaa suomentamani opuksen perusteella huomattavasti helpommalta kuin koulussa aikanaan opetettu vesivärimaalaus. Nähtäväksi jää, luonko kohta uraa akvarellimaalarina.