Olin jouluvalo-ostoksilla ja minua palveli erittäin ystävällinen, minua puolet nuorempi mies. Hän yritti selvästi olla kohtelias, joten hän teititteli minua. Vaikka hän teki kaiken periaatteessa oikein, oli tilanne molemmille hyvin kiusallinen. Oli täysin selvää, että häntä jännitti. Voi olla, että asiakaspalvelu itsessään oli uutta ja osaksi hän varmasti jännitti myös siksi, että teitittely on kömpelöä, jos siihen ei ole tottunut. Väliinhän voi vahingossa lipsahtaa jokin sinuttelumuoto, ja taisi niin itse asiassa käydäkin. Se sai myyjän hieman takeltelemaan sanoissaan. Minä taas koin tilanteen vaivaannuttavaksi, koska teitittely tuntuu aina jäykältä ja saa minut tuntemaan itseni vanhaksi. Se taas vain pahentaa orastavaa ikäkriisiä. Tästä kohteliaisuudesta ei siis tainnut jäädä hyvä mieli kenellekään. Sinuttelu olisi toiminut paljon paremmin, ja mielestäni myös sinutellessa voi olla kohtelias. Toisaalta jos joku olisi sinutellut esimerkiksi isoäitiäni asiakaspalvelutilanteessa, olisi se tuntunut todella epäkohteliaalta.
Milloin teitittely sitten on suotavaa ja milloin ei? Pitääkö asiakaspalvelijan osata ennakoida, kuka haluaa, että häntä teititellään? Onko se mahdoton tehtävä? Joskus onkin tilanteita, joissa tämän asian ympärillä tanssitaan eikä uskalleta puhutella suoraan vaan turvaudutaan erilaisiin kiertoilmaisuihin. Vaikken työskentele asiakaspalvelutyössä, olen itsekin ollut tilanteissa, joissa en ole ollut varma, miten keskustelukumppania pitäisi puhutella. Teitittely ei sovi omaan suuhun, ja teititellessä olen jotenkin korostetun tietoinen sanavalinnoistani. Harkitsen jokaista sanaa ja lopulta olen hyvin vähäsanainen. Sama pätee myös muihin kieliin. Italiassa on tavallista teititellä, mutta on aina jotenkin suuri helpotus, kun keskustelukumppanin kanssa saa tehtyä sinunkaupat. Silloin uskaltaa taas puhua vapaammin. Useissa maissa teitittely on huomattavasti yleisempää kuin Suomessa. Suomessa sinuttelu on hyvin tavallista, mutta kielentutkija Johanna Lappalaisen mukaan Suomessakin teitittely on taas yleistymässä ja muuttumassa eurooppalaisempaan suuntaan. Onko nuorempi polvi siis avoimempi teitittelylle ja onko oma vaivautuneisuus merkki siitä, että kuulun vanhempaan koulukuntaan, vai enkö vain hyväksy sitä, että alan olla ”teitittelyiässä”? Korva toki mukautuu kielen muutoksiin, joten jos teitittely todella yleistyy, ehkäpä siihenkin tottuu eikä siitä ainakaan vaivaannu, mutta tällä hetkellä toivon, että minua sinuteltaisiin kaikissa tilanteissa.