Tavallisesta kielenkäyttäjästä voi tuntua, että kielenhuoltajien hampaissa on milloin mikäkin sana tai ilmaus, vaikka oikeastaan taustalla on jokin isompi asia. Suorittaa-verbi nousee usein kielioppaissa vältettävien listalle, ja selitys löytyy niin kutsutusta substantiivitaudista. Substantiivitaudin toinen nimi voisi olla ”asioiden esittäminen turhan monipolvisesti”.
Suorittaa-verbi sopii hyvin käytettäväksi silloin, kun puhutaan esimerkiksi tutkinnon tai koulutuksen suorittamisesta tai maksun suorittamisesta. Sen sijaan silloin, kun suorittaa-verbillä tarkoitetaan ylipäätään tekemistä tai jonkin asian toimittamista, olisi hyvä käyttää jotain muuta ilmausta. Seuraavassa on esimerkkejä vältettävästä suorittaa-verbin käytöstä:
Mikä on hyvä tapa suorittaa treeni?
Kodin pinnoille suoritetaan normaali puhdistus.
Ensin suoritetaan henkilötietojen varmennus.
Edellä annetuissa esimerkeissä on yhdistetty suorittaa-verbi ja jokin asia, vaikka tekemisen voisi ilmaista suoraviivaisemmin. Edellä annetut esimerkit voisi ilmaista ilman suorittaa-verbiä seuraavasti:
Mikä on hyvä tapa treenata?
Kodin pinnat puhdistetaan normaalisti.
Ensin varmennetaan henkilötiedot.
Suorittaa-verbi ei siis ole kokonaan pannassa, mutta sitä kannattaa välttää silloin, kun tekemisen voi ilmaista yksinkertaisemmin ja selvemmin. Suorittamiselle on muodostunut myös uudenlainen merkitys jonkinlaisena pakonomaisena tekemisenä:
Taaperon apu ei välttämättä nopeuta kotitöiden suorittamista.
Maijalla on ollut tapana suorittaa vähän kaikkea. Kotityötkin ovat olleet suorittamista.
Ensimmäisessä esimerkissä suorittaminen on tekemistä ja toisessa pakonomaista ponnistelua. Voi olla, että pakonomaiseen ponnisteluun liittyvä merkitys valtaa pikku hiljaa alaa ja syrjäyttää suorittamisen muut merkitykset. Joka tapauksessa moni meistä yrittää välttää suorittamista niin teksteissä kuin henkisellä tasolla.