Osaako musta nainen kääntää valkoisen miehen runoutta?

Kuluneen parin viikon aikana on uutisoitu, että yhdysvaltalaisen Amanda Gormanin runojen kääntäjäksi ei kelpaa kuka tahansa – ei ainakaan valkoinen. Hollantilainen Marieke Lucas Rijnevald vetäytyi tehtävästään sen jälkeen, kun hänen valintaansa kääntäjäksi oli kritisoitu julkisesti sen vuoksi, että hän on valkoinen ja muunsukupuolinen. Marieke vetäytyi siitäkin huolimatta, että runoilija oli itse toivonut häntä tehtävään. 

Katalaanin kääntäjäksi valitulta Victor Obiolsilta puolestaan otettiin käännöstehtävä pois hänen omien sanojensa mukaan sen vuoksi, koska hän ei ollut ”sopiva”. Gormanin kustantaja oli pyytänyt käyttämään Victorin asemesta afrikkalais-amerikkalaista naispuolista aktivistia.

Kääntäjän tehtävä on välittää alkuperäisen tekstin sanoma lukijoille. Jotkin tekstit ovat helpompia kääntää kuin toiset, mutta silti jotain kadotetaan aina. Teksti on sanoja, jotka muodostavat merkityksiä. Sanoja, joista voi tehdä tulkintoja. On totta, että vain täsmälleen saman kokenut voi täysin ymmärtää jonkin asian merkityksen. Esimerkiksi vain läheisensä menettänyt voi oikeasti ymmärtää, mitä ”kuoleman riipaisevuus” tarkoittaa. Siitä huolimatta tämän merkityksen osaa sanavalinnoillaan välittää myös kääntäjä, joka ei olisi ketään menettänyt.

Victor Obiols totesi hyvin, että jos kääntäjiä aletaan valita ulkoisten seikkojen perusteella – sukupuolen, iän, ihonvärin, asuinpaikan tai ajankohdan mukaan – ei hän itse voisi kääntää Shakespearea tai Homerostakaan. Ja jos tällaisen rajanvedon aloittaa, ei siitä tule loppua. Eikö mies voi kääntää lainkaan naisen kirjoittamia tekstejä? Voiko lapseton nainen kääntää äitiyden kanssa kipuilevan naisen tarinaa?

Ollaanko muutaman vuoden päästä siinä tilanteessa, että vain musta voi kääntää mustien tai valkoinen valkoisten kirjoittamaa kaunokirjallisuutta? Mies miesten, nainen naisten, muunsukupuolinen muunsukupuolisten ja niin edelleen? Ansioluetteloonkaan ei enää listattaisi työnäytteitä vaan elämänkokemuksia, ja elämänkokemukset rajaisivat, mitä aiheita käsitteleviä tekstejä kääntäjä voisi kääntää uskottavasti.

Sellaisessa maailmassa kaikista rajuimmat ja rankimmat kertomukset jäisivät kokonaan suomentamatta, koska suomenkielentaitoisia vastaavia kokemuksia läpikäyneitä kääntäjiä ei löytyisi. Avioeron, keskenmenon, läheisen itsemurhan tai kuoleman kokeneita löytyy varmasti. Löytyy perheväkivaltaa kokeneita ja mielenterveyshäiriöitä potevia. Mutta sodan kauhuja kokeneita tai esimerkiksi ihmiskaupan uhriksi joutuneita suomentajia ei kovin montaa ole – jäisivätkö tällaisia asioita käsittelevät kaunokirjalliset teokset siis kokonaan suomentamatta?

Nykyihminen on mitä ilmeisimmin menettämässä kykynsä heittäytyä ja kuvitella, kun eläytymistä ja kuvittelua paheksutaan: kirjailijoiden pitäisi tehdä vain itsensä näköisiä päähenkilöitä, cissukupuolinen heteronäyttelijä ei saa esittää transsukupuolista ja kääntäjäksi halutaan kirjailijan kaksoisolento. Kiistellään siitä, millaista taidetta kukakin saa luoda ja miten luotua saa tulkita.

Jokainen lukukokemuskin on tulkintaa, myös silloin kun luetaan omalla äidinkielellä kirjoitettua tekstiä. Jos kymmenen ihmistä lukee saman runon, he ymmärtävät siinä luultavasti jotain samaa mutta myös paljon erilaisia vivahteita. Kirjailija ei voi siis määrätä tekstilleen yhtä tulkintaa. Kun kirjallisen teoksen – tai minkä tahansa muun taiteellisen teoksen – saa valmiiksi, siitä on syytä jollain tavalla päästää irti, koska jokainen lukija tai katselija kokee teoksen eri tavoin, ja heillä on siihen oikeus.

Otsikon kysymykseen (osaako musta nainen kääntää valkoisen miehen runoutta) vastaisin ”ehdottomasti osaa”. Kuten myös kysymykseen, osaako valkoinen mies kääntää mustan naisen runoutta.

Osaavat kääntäjät – miehet, naiset, valkoiset tai mustat – eivät valitse käännettäväkseen tekstejä, jotka kokevat täysin oman maailmankuvansa vastaisiksi. Aatteet ja maailmankuvat yhdistävät vahvemmin kuin ulkoiset ominaisuudet erottavat. Jos kääntäjä kokee tekstin jollain tavalla omakseen, hän selvittää, taustoittaa, lukee vertaistekstejä, sukeltaa kokemusten maailmaan ja pyrkii välittämään merkitykset ja sanoman lukijoilleen parhaansa mukaan. Kaikkia vivahteita ei koskaan saa mukaan, mutta se kuuluu kääntämiseen.

Suom. huom.
Tekstin kirjoittaja on valkoinen ja suomentanut teoksen Aistien viisaus, jonka on kirjoittanut musta feministi Minna Salami.