Viime viikolla kirjat olivat tapetilla: virheet ja puutteet nousivat puheenaiheeksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden julkistamistilaisuuden jälkeen. Tekoälyyn liittyvässä kirjoituksessa on tullut aiemmin todettua, että yhtään täydellistä kirjaa ei ole vielä julkaistu. Virheitä sattuu, mutta mistä ne oikein johtuvat? Ketkä kaikki ovat mukana kirjan tekemisessä ja ketä voi syyttää?
Kirja voi syntyä esimerkiksi näin:
Kirjailija kirjoittaa kammiossaan tarinan punanuttuisesta tytöstä, joka lähtee metsäretkelle, ja lähettää tarinan kustantamoon. Kustannustoimittaja lukee tarinan, ja lähettää sen kommentein ja korjausehdotuksin takaisin kirjailijalle. Kirjailija lukee kommentit – ilahtuu tai pahastuu (tai molempia) – ja muokkaa tekstiään ja lähettää sen takaisin kustannustoimittajalle. Tätä kirjeenvaihtoa voi jatkua jonkin aikaa.
Tarinaa päätetään ryydittää kuvilla, ja kustantamo valitsee kirjalle kuvittajan. Kuvittajalle lähetetään kuvatoiveita usein jo ennen kuin teksti on valmis. Kuvittajalta pyydetään siis kuvaa punanuttuisesta tytöstä metsässä ja muissa tarinanmukaisissa tilanteissa, ja hän saa myös tarinan luettavakseen. Kuvittaja ryhtyy työhön ja lähettää alustavia luonnoksia kustantamolle kommentoitavaksi. Kustantamon edustaja ja mahdollisesti myös kirjailija kommentoivat luonnoksia, ja kuvittaja muokkaa niitä toivottuun suuntaan. Tätä voi jatkua jonkin aikaa.
Kun teksti ja kuvat ovat periaatteessa valmiit, lähetetään ne taittajalle, joka sijoittelee ne taitto-ohjelmassa kirjan muotoon. Jos taitto joudutaan aloittamaan ennen kuin kuvat ovat valmiit, kirjan ensimmäisessä taitetussa versiossa saattaa olla pelkkä teksti ja kuville varatut paikat tai kuvien luonnokset. Taittaja voi lähettää ensin alustavan ehdotuksen kuvien ja tekstin asettelusta, jonka perusteella valitaan esimerkiksi tekstin koko ja kirjasintyyppi. Kustantamon edustaja ja mahdollisesti myös kirjailija kommentoivat taittajan ehdotusta, ja taittaja muokkaa ulkoasua toivottuun suuntaan. Tähän liittyvää kirjeenvaihtoa voi jatkua jonkin aikaa.
Kirjailija ja kustannustoimittaja saavat kirjasta taitetun version luettavakseen pdf-tiedostona. Varsinkin kuvakirjoissa tämä vaihe on palkitseva: tarina ja kuvat ovat viimein rinnakkain ja kirja näyttää valmiilta. Aikaa on saattanut kulua sen verran, että kirjailija ja kustannustoimittaja katsovat tekstiä uusin silmin ja löytävät siitä vielä jotain parannettavaa. Kuvatkin saattavat vaikuttaa tekstiin. Kirjailija lähettää omat korjauksensa kustannustoimittajalle, joka lähettää ne ja omat korjauksensa taittajalle ja pyytää tarvittaessa korjauksia vielä kuvittajaltakin.
Suomennoksissa kirjailijan tilalla on suomentaja, ja aikatauluun saattaa vaikuttaa esimerkiksi se, että teos käännetään yhtä aikaa useille eri kielille ja lähetetään painoon niin sanottuna yhteispainatuksena, jolloin kalmanlinjassa ei ole oikeastaan joustonvaraa. Suomentaja ei myöskään voi puuttua alkuperäisen teoksen valuvikoihin, mitä on pohdittu aiemmassa Suom. huom. -kirjoituksessa.
Joka tapauksessa tekstiä, kuvia ja taittoa korjataan tarvittaessa, minkä jälkeen taittaja lähettää kustannustoimittajalle ja kirjailijalle uuden version katsottavaksi, ja sitä korjataan tarvittaessa. Tätäkin kirjeenvaihtoa voi jatkua jonkin aikaa, tosin nyt alkaa kalmanlinja lähestyä, eli kirja pitää saada pian painoon. Kirjaa on nimittäin alettu markkinoida jo hyvissä ajoin, ja kustantaja haluaa pitää kiinni aikataulusta, jonka se on luvannut asiakkailleen.
Kun kirjailija, kustannustoimittaja ja taittaja ovat kaikki tyytyväisiä ja kaikki on periaatteessa valmista, taittaja lähettää työnsä tulokset painotaloon. Siellä tehdään vielä tekniset tarkistukset ja valmistellaan materiaali painamista varten. Kun mahdolliset tekniset asiat on korjattu, lähetetään kustantamolle (ja mahdollisesti kirjailijalle) niin sanottu painopdf, eli vihoviimeinen tarkistettava versio ennen kuin kirja painetaan. Tässäkin vaiheessa saattaa löytyä jotain korjattavaa – jotain aivan uuttakin on saattanut ilmaantua jostain ihmeellisestä syystä. Kun kaikki on korjattu, lähtee kirja painoon. Tässä vaiheessa ei enää käydä pitkällistä kirjeenvaihtoa.
Kaikesta huolimatta kirjoihin jää virheitä. Taitto-ohjelmassa on omat kommervenkkinsä, ja voi käydä esimerkiksi niin, että kuva on vahingossa asettunut hieman tekstin päälle, eikä kukaan huomaa sitä. Tai viime hetkellä päätetään muuttaa kuvien väritystä – punainen nuttu siniseksi – mutta muutos jää tekemättä tekstiin. Tai tekstiin tehdään pieni muutos, jonka seurauksena virkkeen yksi sana jää vahingossa väärään muotoon. Painovaiheessakin voi vielä tapahtua jotain dramaattista, mutta silloin kirjasta otetaan yleensä uusi korjattu painos eivätkä epäonnistuneet versiot päädy lukijoille asti.
Erehtyminen on inhimillistä. Oli lukija sitten lapsi tai aikuinen, hyvä kirjallisuus on vaikuttavaa, sellaista joka herättää tunteita ja jää mieleen. Täysin virheetöntä sen ei tarvitse olla.
Ja positiivisuuden hengessä tähän loppuun muutama lasten suosikki:
- Johanna Lumpeen Viidakon väki -kirjat (Otava)
- Timo Parvelan Pate-kirjat, joiden kuvittaja on Pasi Pitkänen (Tammi)
- Paula Norosen Yökoulu-kirjat, joiden kuvittaja on Kati Närhi (Tammi)
- Margit Auerin Maagisten eläinten koulu -sarja, jonka on suomentanut Tuula Syvänperä saksan kielestä ja kuvittanut Nina Dulleck (Sitruuna Kustannus)