Suomen yleiskielessä käytetään pääasiassa kahta erilaista viivaa: yhdysmerkkiä (-) ja ajatusviivaa (–). Ajatusviivaa käytetään esimerkiksi rajakohtamerkinnöissä.
Esimerkkejä oikein kirjoitetuista rajakohtailmauksista:
Liikuntaleikkikoulu on tarkoitettu 30–40-vuotiaille huonokuntoisille aikuisille.
Viisi–kuusikymppiset elävät uutta nuoruutta.
Nälkäkiukku on tavallista Helsingin–Turun moottoritiellä.
Villellä oli 15–20 heilaa ja 2-metrinen makkara.
Kurssi pidetään 3.–5.4.2021.
Hourailin 2–5 päivää.
Rajakohtailmauksissa käytetään siis ajatusviivaa ilman sanavälejä. Poikkeuksiakin on:
1) Hourailin pari kolme päivää.
2) Viime talvena lämpötila pysytteli koko ajan –5 – +5 asteessa.
1) Peräkkäisten kirjaimilla kirjoitettujen lukujen väliin ei tule ajatusviivaa. 2) Ajatusviivan ympärille tulevat sanavälit, kun käytetään plus- ja miinusmerkkejä.
Kielenhuoltajille välimerkit tulevat selkäytimestä, mutta tavalliselle näppäimistön näpyttäjälle välimerkkien viidakko voi tuntua läpipääsemättömältä. Yksinkertainen muistisääntö, jolla ajatusviivan ja yhdysmerkin kanssa pääsee alkuun, on seuraava:
Jos viivan voi lukea ”viiva”, käytetään ajatusviivaa. Esimerkiksi ilmaisun ”11–19-vuotiaat” voisi lukea ”yksitoista viiva yhdeksäntoista vuotiaat” (ei: yksitoista viiva yhdeksäntoista viiva vuotiaat).
Erilaiset tekstinkäsittelyohjelmat ja kirjoittamisalustat voivat heittää kapuloita kirjoittajan rattaisiin luomalla merkkejä automaattisesti tietynlaisiksi. Tekniikan varaan ei kuitenkaan kannata retkahtaa, jos haluaa tuottaa huoliteltua kieltä.