Huomenna 28.5. on kansainvälinen selkokielen päivä. Päivän tarkoituksena on tehdä selkokieltä tunnetuksi, joten silloin puhutaan selkokielestä, selkokirjoista tai vaikkapa selkokielen tekijöistä. Selkokieli on yleiskieltä helpompaa kieltä. Siinä on helppoja sanoja ja rakenteita. Tarvittaessa vaikeat termit on selitetty.
Selkokieli on tarkoitettu ihmisille, joiden on vaikea ymmärtää yleiskieltä. Selkokielestä voi olla hyötyä, jos
– lukijalla on kehitysvamma
– lukijalla on muistisairaus
– lukijalla on luki- tai oppimisvaikeus
– lukija vasta opiskelee suomen kieltä.
Selkokielestä voi olla kuitenkin hyötyä kaikille, sillä esimerkiksi selkokielellä kirjoitetut ohjeet on helpompi ymmärtää kuin yleiskielellä kirjoitetut ohjeet.
Yleiskielellä kirjoitettuja romaaneja on mukautettu selkokielelle, mutta on myös suoraan selkosuomelle kirjoitettuja romaaneja. Haluan nostaa esimerkkinä oululaisen Sanna-Leena Knuuttilan, joka on kirjoittanut useita selkokirjoja. Yksi niistä on syksyllä 2024 ilmestyvä Toisen maan tyttäret, joka kertoo fiktiivisen tarinan Amerikan siirtolaisuudesta 1900-luvun alkupuolella. Lisäksi Knuuttila on selkomukauttanut monia kirjoja, kuten Mikko Within yleiskielelle kirjoittamat nuortenkirjat Saakelin satanen ja Saakelin sieppaus. Selkokirjoista voi olla hyötyä myös henkilöille, jotka eivät ole tottuneet lukemaan tai pitävät lukemista vastenmielisenä. Selkokirjojen kautta voi innostua lukemisesta ja siirtyä pikkuhiljaa lukemaan yleiskielisiä kirjoja.