Arkisessa kielenkäytössä sanalla ruumis viitataan usein kuolleeseen kehoon, ja moni vierastaa ruumis-sanan käyttämistä elävästä ihmisestä tai eläimestä. Ruumis tarkoittaa kuitenkin koko elimistöä, niin elävää kuin kuollutta. Jos on tarpeen erotella, onko ruumis elävä vai kuollut, pitäisi puhua joko kehosta tai kalmosta. Kalmo-sana ei kuitenkaan ole vakiintunut kovin laajaan käyttöön, ja sen rinnalla käytetään ilmausta kuollut ruumis.
Kuolemasta puhutaan paljon kiertoilmauksin tai kielikuvin. Kuoleman asemesta puhutaan jonkun poismenosta tai poisnukkumisesta ja viitataan mieluummin edesmenneeseen kuin vainajaan tai kuolleeseen. Sanavalinnoilla ikään kuin pehmennetään viestiä.
Kiertoilmauksista muodostetaan joskus uusia kiertoilmauksia, joissa alkuperäinen merkitys on vain hämärästi tavoitettavissa. Eräässä artikkelissa kirjoitettiin vastikään seuraavaa: ”Kun [henkilö] joskus menee edes, mitä jää?” Kuolemisesta ei ainakaan vielä käytetä tällaista ilmaisua ”mennä edes”, vaikka sana edesmennyt on käytössä. Ilmeisesti artikkelissa haluttiin välttää kuolla-verbiä, mutta läpinäkyvämpi kiertoilmaus olisi ollut esimerkiksi ”kun henkilö joskus menee edellä tuonpuoleiseen”. Edesmennyt on nimittäin käännöslaina, joka tarkoittaa ”pois tai edellä mennyttä” (ks. Kotus).