Arkisissa teksteissä törmää lyhenteisiin tuon tuosta. Lyhenteiden käyttöä kannattaa aina harkita tarkkaan ja selittää käyttämänsä lyhenteet lukijalle. Lisäksi on syytä kiinnittää huomiota oikeinkirjoitukseen, jotta tekstistä tulee huoliteltu ja ammattimainen. Alla kolme vinkkiä lyhenteiden oikeinkirjoitukseen.
1. Käytä vakiintunutta lyhennettä
Jos on epävarma lyhenteen muodosta, voi suositellun kirjoitusasun tai vaihtoehtoiset kirjoitusasut tarkistaa Kielitoimiston lyhenneluettelosta. Esimerkiksi lyhennettä ”kts.” näkee teksteissä jonkin verran, vaikka suositeltu ja nykyisin käytössä oleva lyhenne sanalle ”katso” on ”ks.”. Toinen lyhenteen valintaan vaikuttava asia on tekstin kieli. Jos teksti on suomeksi, on hyvä käyttää suomenkielisiä lyhenteitä eli ”ym.” ja ”ts.” vieraskielisten lyhenteiden ”et al.” ja ”i.e.” asemesta.
2. Käytä lyhennettä johdonmukaisesti
Lyhenteen kirjoitusasun tulisi olla läpi tekstin samanlainen. Monilla lyhenteillä on nimittäin vaihtoehtoisia kirjoitusasuja, jotka ovat yhtä oikein. Esimerkiksi lyhennesanat voi usein kirjoittaa joko isoin tai pienin kirjaimin (AIDS/aids) tai ikään kuin erisnimenä eli alkukirjain isolla kirjaimella tai kokonaan isoin kirjaimin (Kela/KELA). Yhden tekstin sisällä on kuitenkin suositeltavaa käyttää vain yhtä kirjoitusasua.
3. Taivuta lyhennettä oikein
Lyhenteeseen liitetään taivutuspääte kaksoispisteen avulla tai ilman kaksoispistettä riippuen siitä, luetaanko lyhenne kirjaimittain vai sanana. Jos lyhenteen lopussa on piste, se jää pois kaksoispisteen edeltä.
THL:n ohjeet
Naton ilmoitus
Washington D.C:n asukkaat
Myös mittaa tai määrää ilmaisevaa lyhennettä tai merkkiä pitää tarvittaessa muistaa taivuttaa. Perusmuotoisen luvun jälkeen lyhennettä ei taivuteta (30 % = kolmekymmentä prosenttia), mutta muutoin taivuttaminen on tarpeen jo luettavuudenkin vuoksi (30 %:n alennus).