Suomen yleiskielessä käytetään pääasiassa kahta erilaista viivaa: yhdysmerkkiä (-) ja ajatusviivaa (–). Ajatusviivan käyttöä rajakohtamerkinnöissä on käsitelty aiemmin täällä. Ajatusviivaa käytetään myös osapuolten välissä, eli kun puhutaan esimerkiksi sopimusten osapuolista, seurojen osapuolista tai otteluiden osapuolista.
Esimerkkejä ajatusviivan käytöstä osapuolten välissä:
HIFK–TPS (6–0)
Suomi–Espanja-seura
viro–suomi-kääntäjä
Silloin kun osapuolet ovat yllä olevien esimerkkien mukaisesti perusmuodossa, ne liitetään jälkiosaan yhdysmerkillä. Suomi–Espanja-seura kirjoittaa itse nimensä muodossa Suomi–Espanja Seura, mikä ei ole oikeinkirjoitussuositusten mukainen kirjoitusasu. Kielitoimiston mukaan tällaisista nimistä voi käyttää suositusten mukaista muotoa.
Jos osapuolia taivutetaan, ei yhdysmerkkiä tarvita:
Vuoksen–Suvannon vesistö
Paasikiven–Kekkosen linja
Edellä kuvatusta yleisohjeesta on sallittua poiketakin. Jos osapuolet eivät ole erisnimiä, ajatusviivan tilalla voi käyttää yhdysmerkkiä, jolloin jälkiosan eteen ei tarvita toista viivaa. Edelleen yleisohjeen mukainen kirjoitusasu on sekin mahdollinen (esim. hinta–laatu-suhde).
hinta-laatusuhde
happo-emästasapainoGreen–Andersonin käyrästö
Lääketieteen kielessä puolestaan taivutetaan eri tavalla kuin yleiskielen ohjeessa, eli ajatusviivalla yhdistetyistä nimistä vain viimeinen taipuu.