Kielikellon kiinnostavassa Minna Salosen kirjoittamassa artikkelissa käsitellään panna-verbin murteellisia käyttötapoja, joista osa kuulostaa tutuilta ja osa uusilta ja yllättäviltä. Esimerkiksi panna tehden -rakenne kuulostaa ymmärrettävältä, vaikka se ei omaan suuhun sopisikaan, kun taas ilmaus ukko panee ei välttämättä tuo ensimmäisenä mieleen ukkosen jyrinää.
Artikkelissa tuodaan esille myös panna-verbin naimista tarkoittava merkitys, joka on murteissakin johtanut sanalla leikittelyyn ja kaksimielisiin merkityksiin. Yleiskielessä sanaa on saatettu vältellä samasta syystä.
Sanastelua-blogin aiemmassa Laittaa parastaan -kirjoituksessa on pohdittu laittaa-verbin yleistymistä jopa sanonnoissa, joissa panna-verbi olisi luonteva valinta. Yhden verbin vieroksuminen on saattanut johtaa siihen, että toista on alettu suosia. Selvää ainakin on, että laittaa-verbiä viljellään tiuhaan jo kirjoitetussakin tekstissä, vaikka sille on panna-verbin lisäksi useita vaihtoehtoja, joilla saisi tekstiin vivahteikkuutta.
Yksittäisten kielenkäyttäjien valinnat voivat kumuloituessaan johtaa siihen, että jokin tietty sana yleistyy toisen jäädessä käyttämättömäksi. Esimerkiksi oppimateriaaleja suunnittelevat opettajat saattavat omien kokemustensa perusteella vieroksua panna-verbiä, koska haluavat varmistaa sujuvan tuntityöskentelyn. Näin lapset altistuvat panna-sanalle vähemmän ja sanan käyttökin lopulta vähenee.
Panna ei ole pannassa, vaan se on käyttökelpoinen verbi. Pankaa siis rohkeasti! Itsensä voi panna likoon tai kesäaikaan voi lähteä vaikkapa lavatansseihin ja panna jalalla koreasti.