Tekstissä on tarve osoittaa jonkin osan poisto silloin, kun virke jää tarkoituksella kesken esimerkiksi kaunokirjallisuudessa tai kun osa lainatusta tekstistä jää pois. Lainattuun tekstiin tehty poisto täytyy osoittaa, kun on kyse sitaatista eli suorasta lainauksesta, jotta lainattu teksti ei vääristy.
Sitaatteja käytetään erityisesti tieto- ja tutkimuskirjallisuudessa, kun kirjoittaja haluaa olla kriittinen mutta rakentava eli perustelee omaa näkemystään ja vertaa sitä muiden käsityksiin. Lainausten välimerkkien oikeinkirjoitussääntöihin on perehdytty toisessa blogikirjoituksessa, ja tässä keskitytään poiston osoittamiseen.
Lainatusta tekstistä poisjätetty osa osoitetaan asiatekstissä tavallisesti kahdella ajatusviivalla seuraavasti:
”Käännöksen kieleen vaikuttavat hyvin moninaiset tekijät, muun muassa lähdeteksti, lähdekieli, kohdekieli, käännösperinne (ja siihen liittyvät normit) ja kääntäjän henkilökohtaiset mieltymykset.”
vrt.
”Käännöksen kieleen vaikuttavat hyvin moninaiset tekijät, – – ja kääntäjän henkilökohtaiset mieltymykset.”
Ajatusviivat voi antaa hakasulkeissa, mutta hakasulkeiden käyttö ei ole välttämätöntä. Seuraavassa esimerkissä hakasulkeilla halutaan osoittaa, että lainauksesta on poistettu useampi virke:
”Englannin vaikutus oikeinkirjoitukseen näkyi selvimmin sanojen oikeinkirjoituksessa ja virkkeiden pilkutuksessa. [– –] Taivutuspäätteiden liittäminen lyhenteisiin ja yhdysmerkin käyttäminen aiheuttivat nekin erittäin paljon ongelmia.”
Poisto on mahdollista osoittaa myös kolmen pisteen avulla, vaikkakin kolmea pistettä pidetään epämuodollisempana merkintätapana. Toisaalta asiateksteissä yleistä kahta ajatusviivaa näkee myös kaunokirjallisissa teksteissä poiston merkkinä, eikä merkkejä tarvitse varata vain tietyn tyylilajin käyttöön. Tärkeintä on, että käyttää poiston merkkejä yhdenmukaisesti samassa tekstissä.