Lainausmerkkien käyttöön liittyvistä perusteista on kirjoitettu blogissa aiemmin. Tässä kirjoituksessa paneudutaan oikeinkirjoitussääntöihin, jotka liittyvät lainausmerkkien ja muiden välimerkkien käyttöön yhdessä. Asiaan kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti silloin, jos
- kääntää tekstiä englannin kielestä
- kirjoittaa vuoropuhelua
- siteeraa jonkun toisen tekstiä osana virkettä.
Kömmähdys välimerkin paikassa voi tuntua pieneltä virheeltä, joka on helppo korjata, mutta jos esimerkiksi vuoropuhelua on useita sivuja, kertyy korjattavaa paljon. Sen vuoksi on hyvä tarkastaa välimerkkien oikea järjestys ja määrä heti alusta alkaen.
Seuraavissa esimerkeissä on korostettu kohdat, joissa välimerkkien järjestys on väärä:
Toimitusjohtaja paasasi kokouksessa: ”Kyse on laajemmasta asiasta”.
”Voin tehdä sinulle jotain muuta,” Ville lupasi.
Edellä annetuissa esimerkeissä on lainauksen yhteydessä niin kutsuttu johtolause, joka antaa lisätietoa sitaatista ja sen alkuperästä. Kun johtolause on ennen sitaattia, sen jälkeen tulee kaksoispiste, ja lainauksen päättävä piste (tai kysymys- tai huutomerkki) tulee ennen loppulainausmerkkiä eikä virkkeen loppuun lainausmerkin jälkeen tule enää pistettä. Kun taas sitaatti annetaan ensin ja johtolause sen jälkeen, pilkku tulee vasta lainausmerkin jälkeen. Englanninkielisissä teksteissä näkee usein nimenomaan päinvastaista järjestystä (pilkku lainausmerkkien sisällä, kuten edellä), minkä vuoksi asiaan pitää kiinnittää erityistä huomiota käännettäessä, jotta englannin järjestys ei kopioidu suomen kieleen.
Johtolauseen ja lainauksen välimerkkisäännöissä on joitakin erityistilanteita. Jos vuoropuhelussa puhuttu teksti päättyy kysymys- tai huutomerkkiin, pilkkua ei käytetä lainauksen ja johtolauseen välissä. Jos puhuttu teksti jää ikään kuin kesken, minkä merkkinä käytetään kolmea pistettä, pilkku on valinnainen. Jos johtolause on lainauksen keskellä, tulee sen molemmin puolin pilkku. Näitä erityistilanteita havainnollistavat seuraavat esimerkit:
”Mistä muutit tänne?” Ville kysyi.
”Älä mene vielä!” Elisa huusi.
”En tiedä…”, minä aloitin. / ”En tiedä…” minä aloitin.
”Älä huoli”, Ville sanoi, ”voin tehdä sinulle uuden.”
Lainauksen ja johtolauseen yhdistelmän lisäksi siteeratun kohdan voi antaa osana virkettä. Tällaisia lainauksia on paljon esimerkiksi tietokirjallisuudessa tai tieteellisissä teksteissä.
”Tutkimuksiin tulee aina suhtautua kuin niillä olisi vaikuttava rahoittajataho”, koska tuloksia halutaan usein kontrolloida.
Vuonna 1835 annettiin keisarillinen asetus, jonka mukaan ”Hänen Keisarillinen Majesteettinsa oli armollisimmin suvainnut määrätä perustettavaksi Teknologisen opiston”.
Kun lainaus on osa virkettä, se erotetaan muusta virkkeestä lainausmerkeillä ilman kaksoispistettä. Jos lainaus on virkkeen lopussa, piste tulee loppulainausmerkin jälkeen. Usein kirjoittaja voi itse päättää, antaako lainauksen johtolauseen kera vai virkkeen osana, sillä lainauksen merkitys pysyy samana ja vain esitystapa muuttuu:
Toimitusjohtaja paasasi kokouksessa: ”Tässä on kyse laajemmasta asiasta.”
Toimitusjohtajan sanoin ”tässä on kyse laajemmasta asiasta”.