Fokuspartikkeleilla korostetaan jotain osaa sanomasta. Ne voivat olla inklusiivisia, kuten myös, -kin, jopa, tai ekslusiivisia, kuten vain, ainoastaan, enää.
Minä ostin myös maitoa. (Ostin maitoa jonkin muun lisäksi.)
Minä ostin vain maitoa. (En ostanut muuta kuin maitoa.)
Näillä partikkeleilla saa kätevästi tarkennettua, mitä osaa sanomasta haluaa nostaa esiin. On kuitenkin oltava tarkkana, että korostaa oikeaa asiaa. Puheessa fokuspartikkelien paikka vaihtelee, koska esimerkiksi äänenpainolla voi auttaa kuulijaa ymmärtämään, mitä halutaan nostaa esiin. Kirjallisessa ilmaisussa fokuspartikkelin pitää olla juuri ennen korostettavaa sanaa tai lauseketta, sillä muuten korostettava asia voi jäädä epäselväksi.
Myös minä ostin maitoa eilen. (Jokin muukin kuin minä osti maitoa.)
Minä myös ostin maitoa eilen. (Ostin maitoa mutta kenties myös sain maitoa.)
Minä ostin myös maitoa eilen. (Ostin maitoa muiden ostosten lisäksi.)
Minä ostin maitoa myös eilen. (Ostin maitoa eilen ja tänään.)