Moni kertoo harrastavansa seksiä. Se on vähän outo ja kömpelö sanonta mutta parempaakaan ei oikein ole. Jos haluaa kertoa tehneensä ”sitä” ihan vain neutraalisti ilman mitään erityisiä sävytteitä suuntaan tai toiseen, silloin kertoo harrastaneensa seksiä.
Rakastelu edellyttäisi, että aktiin ryhtyjillä on jonkinlaisia tunteita toisiaan kohtaan. Paneminen on hieman roisi, ja sekstailu puhekielinen. Puheessa kysymykset ”Rakastellaanko?” tai ”Mennäänkö panemaan?” sopivat suomalaiseen suuhun mutta vain tietyssä tilanteessa – ensimmäinen antaa yhden yön keikalla vääränlaisen viestin, toinen sen sijaan juuri oikeanlaisen, sillä karsiihan se turhat tunteilijat pois. Sen sijaan ”Harrastetaanko seksiä?” olisi neutraali, mutta sopii aika huonosti repliikiksi.
Seksiä harrastetaankin enemmän juuri kirjoitetussa kielessä, ja joskus ilmaisu on väännetty jopa muotoon yhdyntöjen harrastaminen. Kaunokirjallisissa teksteissä asiaa voidaan lähestyä tyylistä riippuen joko kiertoteitse tai suorasukaisen roisisti ja välttää siten jäykkä harrastustoiminta, mutta asiatekstissä se on vaikeampaa. Hyvä puoli seksin harrastamisessa on se, että se voi pitää sisällään paljon muutakin kuin yhdynnän. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, seksin harrastaminen ei välttämättä tarkoita lainkaan yhdyntää.
Varsinkin asiaproosaa kääntäessä seksiin liittyvät viittaukset aiheuttavat välillä harmaita hiuksia, kun harrastamiselle on vaikea löytää vaihtoehtoja. Vapaampaan ilmaisuun voi etsiä mehukkaita seksisanoja vaikkapa Jussilan ja Länsimäen Seksisanat-kirjasta, josta löytyvät esimerkiksi hypyttää, kepittää tai purskotella. Kirjasta löytyy myös esimerkiksi kopuloida – ehkä se voisi vatuloinnin tavoin vakiintua yleiskieleen ja sitä kautta asiaproosaan.