Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mistä oman kotiseutusi nimi on peräisin? Suomen paikannimet ovat täynnä tarinoita: ne kertovat meistä, ympäristöstämme ja menneisyydestämme. Nimistö säilyttää muistoja silloinkin, kun kirjallisia lähteitä ei ole saatavilla.
Nimien kautta voidaan saada yllättävän paljon tietoa. Paikannimistö voi kertoa ympäröivästä luonnosta tai paljastaa esimerkiksi, millaisia elinkeinoja paikalla on harjoitettu, kuka paikan on omistanut, kuka siellä on asunut tai mitä ihmiset ovat pitäneet tärkeänä.
Paikannimet kertovat myös vanhasta kielestä, sillä nimissä on säilynyt sanoja ja merkityksiä, joita ei muuten enää käytetä. Esimerkiksi Tornio-nimen alkuperästä on muutamiakin käsityksiä, mutta Suomalaisessa paikannimikirjassa kerrotaan, että Jouko Vahtolan mukaan Tornionjoen nimeen sisältyy sana tornio eli ’keihäs’ tai ’ase’. Sana oli käytössä Agricolan kielessä 1500-luvulla, mutta enää sitä ei käytetä. Samaisessa kirjassa esitellään myös Kempele-nimen taustaa. Sana kempele on tarkoittanut ’kieroa’ ja ’mutkaista’, joten nimen uskotaan liittyvän Kempeleen rantaviivan muotoon. Samalla sanan käytön uskotaan kertovan karjalaisesta vaikutuksesta.
Suomen kieltä on kirjoitettu verrattain vähän aikaa, joten siinäkin mielessä nimistö antaa meille arvokasta tietoa kielestä ja tietysti myös Suomen alueen historiasta. Jos aihe kiinnostaa enemmän, Kielitoimiston nimistönhuollon verkkosivuilta löytyy erinomainen aineisto, josta voi tutkia suomalaisia paikannimiä tarkemmin: Kotimaisia paikannimiä käsittelevät julkaisut.