Minä rakastan sinua. I love you. Jag älskar dig. Ich liebe dich. Je t’aime. Ti amo. Rakkauden julistus taisi olla yksi ensimmäisistä asioista, jonka osasin sanoa monella eri kielellä. Kavereiden kanssa laskimme, kuinka monella kielellä osasimme sen sanoa. Opettelimme kielten alkeita. Kuitenkaan tällaisen yksinkertaiselta vaikuttavan ajatuksen välittäminen toiselle kielelle ei aina välttämättä olekaan yksiselitteistä. Rakkautta on monenlaista, eivätkä sanat ole täysin toistensa synonyymeja. Niiden merkitykset voivat olla myös laajempia ja suppeampia. Tunteista puhuminen on hyvin kulttuurisidonnaista, eivätkä päällisin puolin samankaltaiset virkkeet ehkä toimikaan eri kulttuureissa aivan samalla tavalla.
Airbnb:n toimitusjohtaja Brian Chesky kertoi henkilökunnalleen ikävän uutisen irtisanomisista ja totesi: ”I have a deep feeling of love for all of you.” Tarkoitus oli varmasti osoittaa empatiaa ja ilmaista, kuinka pahoillaan hän on joutuessaan irtisanomaan monia työntekijöitään. Suomeksi syvästä rakkaudesta puhuminen vastaavanlaisessa tilanteessa saattaisi lähinnä herättää hilpeyttä, tai puhujaa saatettaisiin pitää jopa hieman tekopyhänä. Tunteista puhuttaessa onkin tärkeää tiedostaa ja tunnistaa kulttuurierot. Toki joskus esimerkiksi romaanin käännöksessä voi olla perusteltua säilyttää alkukielen sävy, jotta kulttuuriero välittyisi myös kohdekielen yleisölle.
Jos taas on tarkoitus vaikkapa lokalisoida mainostekstiä, kannattaa miettiä, miten parhaiten saavutettaisiin toivottu reaktio kohdekielen yleisössä. Suomalaiselle rakkaus on iso sana, jota ei turhaan sanota kenellekään. Joku saattaa toki kertoa rakastavansa italialaista jäätelöä tai vaikkapa avantouintia, mutta toisista ihmisistä sanaa käytetään harkiten. Omalle lapselle voi kuiskata korvaan ”äidin rakas”. Toisaalta uudessa parisuhteessa r-sana voi olla jopa mörkö, jonka ympärillä tanssitaan pitkään, ennen kuin kumpikaan uskaltaa sanoa sen ääneen. Kauheatahan se olisi, jos toinen ei tuntisikaan samoin tai että menisi vahingossa väittämään rakastavansa, vaikkei olisikaan tunteistaan aivan varma. Tunteet ovat hyvin henkilökohtaisia, ja jokainen varmasti kokee ne eri tavoin. Se voi myös näkyä kielenkäytössä.
Englannin kielessä ei oteta paineita rakkaudesta puhumisesta. Parikymppisenä muutin Englantiin opiskelemaan, ja ensimmäisenä iltana asuntolan vahtimestari tokaisi: ”Good evening, love. How may I help you?” Jäyhänä suomalaisena hieman hätkähdin, mutta toisaalta lämmin vastaanotto tuntui aika mukavalta – olinhan aivan yksin kaukana kotoa. Vahtimestari tuskin koki olevansa normaalia ystävällisempi, mutta pikku sanalla oli mukava kaiku. Muistan myös, kun amerikkalainen ystäväni soitti äidilleen, ja noin vartin pituisen puhelun aikana hän muisti kertoa rakastavansa ainakin kolme kertaa. Minua se hieman huvitti, ja puhelun jälkeen kerroin hänelle, että itse en ole koskaan sanonut äidilleni niin. Hän ei voinut uskoa korviaan. Kuinka voin olla niin kylmäkiskoinen? ”Ei se sitä tarkoita, etteikö Suomessakin rakastettaisi, mutta tunteita ei vain niin helposti sanoiteta”, puolustauduin, mutta ystäväni jäi asiaa ihmettelemään. Oli vaikea selittää, kuinka erilaiselta rakkaus ja love kuulostavat, vaikka sanakirjan mukaan tarkoittavatkin samaa.
Englanniksi love-sanaa käytetään paljon, joten kynnys sen sanomiseen ei ole niin korkea. Suomessa käyttö on taas suppeampaa. Tosin englanti vaikuttaa suomen kieleen, joten ehkäpä pian meilläkin rakastetaan rohkeammin niin äitiä, poikaystävää kuin vaimoakin. Se vaikuttaisi varmasti myös rakkaus-sanan merkitysvivahteisiin. Emojeilla suomenkielisissä teksteissäkin sydämiä lähetellään hanakasti. Ehkäpä rakkautta on helpompi ilmaista, kun sitä ei tarvitse pukea sanoiksi.