Kirjoittajan pitää selvästi osoittaa, jos hyödyntää tekstissään jonkun toisen kirjoittajan tekstiä tai ajatuksia joko lainaamalla tai referoimalla. Tämä tehdään tekstin lomassa lähdeviitteillä. Lähdeviitteitä varten on olemassa erilaisia ohjeita, ja jos julkaisevalla taholla on oma ohje, kirjoittaja noudattaa sitä. Jos erillistä ohjetta ei ole, tärkeintä on, että noudattaa lähdeviitteissä johdonmukaisesti jotain tiettyä tapaa.
Seuraavassa esimerkissä on lähdeviitteitä, joissa on epäjohdonmukaisuutta:
Teknologinen kehitys voi aiheuttaa yrityksissä perusteltua huolta kilpailukyvystä (Lewis, 2022; Brown, Leaf & Errol 2021; Smith ym. 2020), sillä osa innovaatioista on vain pienen joukon käytettävissä (Freedom et al., 2019). Myös tutkimusdatan luotettavuus ja puolueettomuus ovat huolettaneet kehitystyötä tekeviä asiantuntijoita, eikä niiden soveltamista ole aina pidetty eettisenä. Toisaalta tutkimusdataa pidetään myös uskottavuutta lisäävänä seikkana. (Chase & Rotten 2022). Tutkijat ovat kutsuneet tätä ”tutkimusdatan paradoksiksi” (Smith ym. 2020, Chase & Rotten 2022).
Edellä annetussa esimerkissä on ensinnäkin vaihtelua siinä, onko kirjoittajan nimen tai nimien ja vuosiluvun välissä pilkkua vai ei. Periaatteessa kumpikin tapa on hyväksyttävä, mutta vain toista tulee käyttää yhden tekstin tai julkaisun sisällä yhtenäisyyden vuoksi. Tavallisempaa on pitää lähdeviitteet mahdollisimman lyhyinä eli ilman pilkkua. Esimerkissä on vaihtelua on myös siinä, mitä välimerkkiä on käytetty, jos lähdeviitteitä on useita yhden tekstikohdan jäljessä. Ensimmäisen virkkeen lähdeviitteitä erottaa puolipiste (;), kun taas viimeisen virkkeen lähdeviitteitä erottaa pilkku (,). Merkintöjen tulee olla yhdenmukaiset.
Myös lähteet, joissa on enemmän kuin kaksi kirjoittajaa, on esimerkissä ilmoitettu vaihtelevasti: 1) luettelemalla kaikki kirjoittajat (Brown, Leaf & Errol), 2) käyttämällä yhden kirjoittajan nimeä ja lyhennettä ”ym.” (Smith ym.) ja 3) käyttämällä yhden kirjoittajan nimeä ja merkintää ”et al.” (Freedom et al.). Kaikkien kirjoittajien nimiä ei yleensä luetella tekstin lähdeviitteissä vaan lopussa olevassa lähdeluettelossa. Lyhenteeksi puolestaan valitaan yksi, jota käytetään johdonmukaisesti läpi tekstin.
Esimerkkinä olevassa tekstikappaleessa lähdeviitteiden ja virkkeen lopettavan pisteen käytössä on siinäkin epäjohdonmukaisuutta. Silloin kun lainattu tai viitattu teksti ilmaistaan yhdellä virkkeellä, lähdeviittaus sijoittuu virkkeen ”sisälle” eli ennen virkkeen päättävää pistettä. Jos taas lähteeseen viitataan useamman virkkeen verran, päätetään virke normaalisti pisteeseen ja lähde merkitään sulkeisiin virkkeen jälkeen niin, että lähteen sulkeiden sisällä on oma piste. Toisin sanoen edellä annetun esimerkin toiseksi viimeinen lähdemerkintä tulisi kirjoittaa seuraavasti: (Chase & Rotten 2022.)
Lähdemerkintöihin kannattaa perehtyä heti kirjoitustyön alussa, jotta pilkut ja pisteet tulevat tekstiin oikein ja johdonmukaisesti.