Emojit ovat nykyään oleellinen osa viestintää. Ne voivat selventää viestin sävyä, jotta vastaanottajan ei tarvitse arvailla, millä mielellä viesti on kirjoitettu. Esimerkiksi pelkkä ”Selvä” voi tuntua tylyltä vastaukselta, mutta ”Selvä 😊” kuulostaa jo paljon paremmalta.
Emojien avulla voi olla myös helpompi ilmaista tunteita. Me suomalaiset emme ehkä sanallista rakkautta niin usein kuin vaikkapa amerikkalaiset, jotka huikkaavat muitta mutkitta puhelun päätteeksi ”I love you” puolisolleen, äidilleen tai ystävälleen. Suomeksi ”minä rakastan sinua” on vakavampi asia. Sitä ei välttämättä noin vain sanotakaan ja ehkäpä sitä hieman säästelläänkin. ❤️-emojin lähettäminen taas voi tuntua paljon helpommalta. Se ei toki myöskään ole yhtä vakava asia kuin rakastaminen. Sitä voi käyttää yhtä mutkattomasti kuin englanniksi ”I love you”, ja sillä voi ilmaista ihailua tai hyväksyntää. Siksi se ehkä onkin yksi suosituimmista emojeista.
Ehkä emojien hienous onkin juuri siinä, että ne tuovat kirjoitettuun viestintään jotain, mikä puheessa tulee luonnostaan: äänensävyn, ilmeet ja tunteet. Toisaalta ne tuovat myös jotain, mitä voi olla vaikea sanoa ääneen.