Sanoilla voi kätevästi viitata toisiin sanoihin. Voi esimerkiksi kirjoittaa koirasta ja sitten kertoa sen (tai hänen) edesottamuksista. Tai voi vähentää nimien toistamista käyttämällä pronomineja hän tai tämä, kunhan vain käyttää niitä oikein (ks. Tämä vaatii tarkkuutta). Hän ja he-pronomineilla viittaamisen mahdollisia ongelmia on käsitelty aiemmassa kirjoituksessa Hämmentävä hän, jossa todetaan, että pronominilla viitataan jo kerrottuun eli tuttuun asiaan. Jos pronomini annetaan ensin, jää lukija hetkeksi epätietoisuuteen siitä, mistä on kysymys:
Erityisesti silloin, kun sitä harrastaa säännöllisesti, x:stä on hyötyä.
Hän ei oikeastaan halunnut sitä, mutta x oli pakko niellä.
Kun en ole paljastanut sitä aiemmin, pystyn pitämään x:n vastakin.
Edellä annetuissa esimerkeissä kerrotaan ensin ”siitä” ja varsinainen asia selviää vasta virkkeen loppupuolella. Esimerkeissä varsinainen asia on merkitty x-kirjaimella, jotta pronominin epämääräisyys tulisi selvemmäksi. Seuraavissa korjatuissa esimerkeissä asia kerrotaan ensin, joten lukijan ei tarvitse arvailla sitä virkkeen loppupuolelle asti:
Erityisesti silloin, kun liikuntaa harrastaa säännöllisesti, siitä on hyötyä.
Hän ei oikeastaan halunnut pilleriä, mutta se oli pakko niellä.
Kun en ole paljastanut salaisuutta aiemmin, pystyn pitämään sen vastakin.
Viittaamisen vaikeus voi liittyä siihen, että kirjoittaja kirjoittaa itselleen tutuista asioista ja unohtaa johdatella lukijaa tälle tutuista asioista uusiin. Suomen kielessä tuttuutta ja uutuutta osoitetaan nimenomaan sanajärjestyksellä, eli tuttu asia kerrotaan ensin (ks. Selkeyttä sanajärjestyksellä). Joissakin kielissä, kuten englannissa ja ruotsissa, tuttuutta ja uutuutta ilmaistaan artikkelien avulla ja uusi asia voidaan haluttaessa nostaa virkkeen alkuun – tällöin epämääräinen artikkeli osoittaa sen olevan uusi tai tuntematon. Suomenkielisen tekstin viittaussuhteisiin pitääkin kiinnittää erityistä huomiota silloin, kun suomentaa tekstiä tai refereoi vieraskielistä tekstiä.
Tämän tekstin otsikko ”Se on vaikeaa – nimittäin viittaaminen” sisältää sekin kehnon viittaussuhteen ja olisi selvempi muodossa ”Viittaaminen on vaikeaa”.