Kieli vaihtelee käyttäjästä ja tilanteesta riippuen. Teini-ikäiset puhuvat toisilleen eri tavalla kuin kirjoittavat koulussa esseevastaukseen ja aikuiset kirjoittavat eri tavalla sähköpostia tuttavalle kuin mitä kirjoittavat työpaikalla asiantuntijana.
Kaikkien yleisesti käyttämää kieltä kutsutaan yleiskieleksi, ja siitä on olemassa puhuttu ja kirjoitettu muoto. Yleiskieli on sanastoltaan tuttua, eli siinä ei esimerkiksi ole murresanoja tai jollain tietyllä alalla käytössä olevia termejä. Jos yleiskielessä käytetään erikoissanastoa, käytetyt käsitteet selitetään. Puhuttu yleiskieli on rennompaa kuin kirjoitettu yleiskieli, mutta eroaa kuitenkin esimerkiksi murteista ja slangista.
Yleiskielen rinnalla ihmiset käyttävät erikoiskieliä. Erikoiskielellä tarkoitetaan jonkin tietyn alan sanastoa sisältävää kieltä eli ammattikieltä. Nimenomaan sanasto erottaa erikoiskielen yleiskielestä. Ammattisanasto on alaa tuntemattomille vierasta, ja ammattikielellä kirjoitetun tekstin lukeminen voi siksi tuntua yhtä vaikealta kuin murretekstin lukeminen.
Erikoiskieli helpottaa ammattilaisten välistä viestintää: kun kaikki tietävät, mitä jokin tietty termi tarkoittaa, ei tarvitse tuhlata aikaa pitkiin selityksiin tai kiertoilmauksiin. Ammattikielellä viestiminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä viestintä on sujuvaa vain, jos kaikki osallistujat ovat vihkiytyneitä ammattikielen saloihin. Alan opiskelijat ja alalle vasta tulleet jäävät helposti hieman ulkopuolelle, kun ammattikieli on heille vielä vierasta. Ammattilaisten välistä puhuttua kieltä voidaan kutsua ammattislangiksi, ja sen sanastossa voi olla myös alan sisäistä vaihtelua.
Erikoiskieliin lainataan paljon sanoja englannista – onhan englanti monilla aloilla tärkeä tutkimuksen ja kehityksen kieli. Uusille käsitteille kannattaa kuitenkin nopeasti etsiä suomenkielisiä vastineita, jotta viestiminen alan ulkopuolisillekin onnistuu. Ainakin asiakkaat arvostavat selkeää ja ymmärrettävää kieltä.
Selkeä yleiskieli on siis hyvä valinta, jos ammattilainen viestii omasta alastaan sellaisille, joille ala ei ole tuttu. Selkeä yleiskieli noudattaa kielenhuollon suosituksia, joilla pyritään usein poistamaan tekstistä hähmäisyyttä ja monitulkintaisuutta (esim. runsaat tai harhaanjohtavat lauseenvastikkeet).
Selkeän yleiskielen lisäksi on helpotettua suomen kieltä eli selkokieltä. Selkokielestä on hyötyä esimerkiksi niille, joilla on lukemisen tai ymmärtämisen vaikeuksia tai jotka opiskelevat suomea vieraana kielenä.