Lainausmerkit eli tarkemmin kokolainausmerkit (”) osoittavat, ettei teksti ole kirjoittajan omaa, vaan suora lainaus jonkun toisen puheesta tai kirjoituksesta.
Hän huomautti kuivasti: ”Ennustaminen on hankalaa, erityisesti jos se koskee tulevaisuutta.”
Lainausmerkeillä voi myös esimerkiksi
- ilmaista, että teksti eroaa jotenkin muusta tekstistä. Jokin sana voi olla esimerkiksi tyyliltään puhekielinen muuten kirjakielisessä tekstissä.
Hän ei tiennyt, mitä sormilla näytetyillä ”ilmahipsuilla” tarkoitetaan.
- erottaa sitaatin tai jonkin teoksen nimen
Rosa Liksomin ”Väylä” on kirjoitettu Tornionjokilaakson murteella.
- ilmaista ironiaa edellä mainittujen ”ilmahipsujen” tavoin.
Minulla oli eilen oikein ”produktiivinen” päivä. Katsoin koko päivän Netflixiä.
Suomen kielessä kokolainausmerkit ovat kaarevat. Jos kaarevia merkkejä ei saa tuotettua, hyväksytään myös suorat lainausmerkit. Lisäksi esimerkiksi kaunokirjallisuudessa käytetään usein kulmalainausmerkkiä (»).
Lainausmerkit lisätään sanaan kiinni lainauksen alkuun ja loppuun. Suomen kielessä lainausmerkit ovat samanlaiset molemmilla puolilla lainausta toisin kuin esimerkiksi englannin kielessä.