Ihmiset muovaavat kieltä omiin tarpeisiinsa sopivaksi, ja kielellä onkin eri muotoja, kuten puhekieli ja kirjoitettu kieli. Kirjoitetun kielen normina pidetään selkeää yleiskieltä, mutta sen lisäksi on paljon muita kirjoitetun kielen muotoja – somepäivityksiä, kolumneja ja ammattialojen erikoistekstejä.
Kielen eri muotojen lisäksi puhutaan erilaisista tyyleistä, kuten asiatyylistä ja kaunokirjallisesta tyylistä. Asiatyyli ja kaunokirjallisuus ovat kumpikin kirjoitettua kieltä, mutta niissä on eroja. Tosin joskus tyylierot ovat pieniä eikä rajanveto ole helppoa.
Millaista sitten on neutraali asiatyyli, jota asiatekstien kirjoittajille yleensä suositellaan?
Neutraali asiatyyli on selkeää yleiskieltä, joka noudattaa oikeinkirjoitussääntöjä. Sen kieli on huomaamatonta, mikä tarkoittaa sitä, ettei kirjoittajan oma tyyli näy tekstissä. Lisäksi kaikenlainen kielellinen kikkailu jää pois, sillä lukijan huomio halutaan varsinaiseen asiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei neutraalissa tyylissä viljellä erikoisia sanavalintoja tai kielellisiä rakenteita. Jo pelkästään murteellisen sanan käyttö muutoin neutraalissa tekstissä kiinnittää lukijan huomion ja vie sen pois viestittävästä asiasta.
Hieman rennommissa asiateksteissä kirjoittajan oma mielipide tai asenne voi tulla esiin, mutta neutraali asiatyyli ei heijastele kirjoittajan tunteita. Seuraavista esimerkeistä ensimmäinen edustaa neutraalia asiatyyliä, kun taas toinen paljastaa kirjoittajan tunteet:
Kaupungin kirjasto suljetaan 1.7.2025 budjettisyistä. Päätöksen teki kaupunginvaltuusto äänin 27–18.
On uskomattoman surullista, että kaupungin rakas vanha kirjasto suljetaan – päätös on järjetön!
Neutraalia asiatyyliä käytetään silloin, kun tietoa halutaan välittää selkeästi, puolueettomasti ja ytimekkäästi. Esimerkkejä neutraalista asiatyylistä ovat julkiset tekstit ja ohjeet, uutiset ja tieto- ja oppikirjat.