Hyvien otsikoiden keksiminen on joskus vaikeaa, ja tekstilajikin vaikuttaa siihen, millainen on hyvä otsikko. Onhan selvää, että asiatekstissä toimivat kuvaavat ja selkeät otsikot, kun taas saduissa salaperäisemmät otsikot. Lyhyelle tekstille voi riittää yksikin otsikko, mutta mitä pidempi teksti on, sitä enemmän se kaipaa väliotsikoita jäsentämisen tueksi.
Hyvään kirjoituskäytäntöön kuuluu se, että otsikkojen tasot etenevät loogisesti. Tieteellisistä teksteistä tuttua numerointia voi käyttää kirjoitusvaiheessa apuna otsikoinnissa – numerot nimittäin auttavat kirjoittajaa itseäänkin pysymään kärryillä siitä, mikä on otsikoiden hierarkia. Lopullisessa tekstissä hierarkia voidaan osoittaa typografisin keinoin, kuten kirjasinkoolla.
1 Tämä on pääotsikko
1.1 Tämä on ensimmäinen väliotsikko
1.1.1 Tämä väliotsikon väliotsikko
1.1.1.1 Tämä väliotsikon väliotsikon väliotsikko
Teksti on hyvä jakaa laajuudeltaan ja merkittävyydeltään samanarvoisiin lukuihin, ei siis niin, että yksi luku on kahden sivun pituinen ja toinen sadan sivun pituinen. Jos luvuissa on käytetty alalukuja ja alalukujen alalukuja, jaottelun on hyvä olla yhtenäinen läpi tekstin. Välillä käy kuitenkin niin, että otsikot eivät etene loogisesti vaan otsikkotasoja jää pois tai niitä päätyy tekstiin valikoiden. Tämä kielii ongelmista tekstin rakenteessa.
1 Tämä on luku
1.1 Tämä on ensimmäinen alaluku
1.1.1.1 Tämä on ensimmäisen alaluvun alaluvun alaluku
1.2 Tämä on toinen alaluku2 Tämä on luku
3 Tämä on luku
3.1 Tämä on ensimmäisen alaluvun alaluku4 Tämä on luku
4.1.1.1 Tämä on ensimmäisen alaluvun alaluvun alaluku
Edellä annetussa esimerkissä on neljä ikään kuin samanarvoista lukua. Lukujen alaluvut eivät kuitenkaan etene loogisesti, vaan lukujen välisistä suhteista jää sekava vaikutelma. Ensimmäisessä luvussa hypätään alaluvusta suoraan kolmannen tason alalukuun eli jätetään yksi alalukutaso välistä pois. Toisessa luvussa ei ole lainkaan alalukuja, jolloin syntyy vaikutelma siitä, että luvussa ei käsitellä asioita yhtä yksityiskohtaisesti kuin muissa luvuissa.
Kolmannessa luvussa on vain yksi alaluku; niinpä luvun jäsentely eroaa ensimmäisestä ja toisesta luvusta. Kolmannen luvun ongelmana on myös se, että siinä ei ole toista alalukua – symmetriasyistä alaotsikoita olisi hyvä olla enemmän kuin yksi. Neljännessä luvussa sen sijaan hypätään pääluvun jälkeen suoraan yksityiskohtiin, mikä herättää kysymyksiä luvun sisällön samanarvoisuudesta muihin lukuihin verrattuna.
Tekstiä ei tietenkään tarvitse pakottaa tiettyyn rakenteeseen, vaan tekstin aihe ja sisältö vaikuttavat siihen, millainen rakenne tekstille tulee. Rakenteen on kuitenkin hyvä olla selkeä ja mietitty, ja tekstiä pitää tarkastella kokonaisuutena. Jos eri lukujen rakenteet eroavat selvästi toisistaan, on hyvä miettiä, ovatko luvut oikeasti samanarvoisia, vaan pitäisikö niitä jäsentää jotenkin toisin. Alalukujakaan ei aina tarvita, jos teksti jäsentyy muutoin hyvin.