Mainos- ja ohjeteksteissä puhutellaan kuulijaa tai lukijaa usein suoraan:
Nyt voit aloittaa juoksemisen turvallisesti!
Opettelemalla treeniohjelmassa määrätyt liikkeet opit ja saat aikaiseksi.
Valitse, mitä polkua kuljet.
Usein pronomini ”sinä” jää pois, vaikka puheen kohdistuminen kuulijalle (sinulle) on selvää verbien muodoista (voit, opit, saat, kuljet).
Arkisessa kielessä tällaisella sinä-puheella voidaan viitata myös kehen tahansa:
Nämä 11 asiaa tapahtuvat, kun kävelet riittävästi.
Luonnon keskellä unohdat arjen.
Tällaisesta yleistävästä sinä-muodosta käytetään usein nimitystä sinä-passiivi. Jos kirjoitettu teksti on tyyliltään rento tai arkinen, sinä-passiivi voi sopia siihen hyvin. Toisaalta sinä-muoto on tuttavallinen ja voi pidemmän päälle ärsyttää lukijaa.
Vaikka niin kutsutulla sinä-passiivilla on pohjaa suomen murteissa (ks. Kielitoimiston ohjepankki), pidetään sen käyttöä neutraalissa asiatekstissä vältettävänä ja usein käännöskielisenä. Suomelle ominaisia yleistäviä puhuttelumuotoja ovat passiivi ja epämääräinen persoona.
moi, ihmettelen suuresti kun puhutaan lähes kaikki tekemiset sä teet sä olet. teonsanojen passii vimuoto on kadoksissa. ärsyttävän hullulta kuulostaa. jonkun tahon pitäisi tähän puuttua. suomen kieliopin mukaan sinä viittaa tietyyn yhteen henkilöön.
Sinä-puhe on tosiaan (ja valitettavasti) hiipinyt osaksi suomalaisten kielenkäyttöä, vaikka sitä käännöksistä yritetään edelleen pitää pois.
Kiinnostaisi tietää, missä murteissa sinä muotoa on käytetty?
Särähtää korvaan niin pahasti, etten selkeästikään ole altistunut kyseisille murteille.
Suomen murteiden sanakirjan tutkija Eeva-Leena Seppänen on kirjoittanut aiheesta Kielikellon artikkelissa (3/2000) ja kertoo, että kyse on kaakkoismurteista tai lähinnä kannakselaisesta puheesta. Kovin yleisestä puhetavasta ei siis ole kyse, ja lisäksi murre-esimerkit ovat 1800-luvun loppupuolen materiaalista.