Kukkahattutädiltä meinasivat jäädä maksalaatikot taannoin ostamatta. Perinteinen maksalaatikkopakkaus oli saanut uutta ilmettä: oli Yhdistyneen kuningaskunnan lippua, Big Benin kuvaa ja nimenä ”The maxalaatikko”. Uusi ilme liittyi mitä ilmeisimmin laatikon kannessa mainostettuun kansainväliseen maksalaatikkopäivään. Eineshyllyllä epäröivälle kukkahattutädille jäi epäselväksi, miten nimenomaan Lontoo liittyi kansainvälisyyteen. Ja se uusi nimi – miksi se oli sekakieltä?
Asiaan perehtyminen paljasti, että kampanjan aikana maksalaatikkopakkauksissa voi nähdä myös ainakin Eiffel-tornin ja nimet ”Le Macsalaatikko” ja ”Das Makßalaatikko”, mikä tietysti laajentaa näkökulmaa Lontoosta muuallekin maailmaan. Vieraiden kieliainesten sekoittaminen suomenkieliseen laatikon nimeen kuitenkin hämmentää – ketä kielten sekoittaminen oikein palvelee? Suomenkieliset nostavat kulmiaan eivätkä vieraskieliset ymmärrä nimen perusteella, mitä ovat ostamassa.
Kielten sekoittaminen ei ole mikään uusi ilmiö, ja esimerkiksi englannin the-sanaa lainattiin joitakin vuosia sitten innokkaasti suomenkielisiin arkisiin teksteihin, vaikka käyttö onneksi hiipui hiljalleen. Osa kielenkäyttäjistä piti sanan käyttöä hauskana, osaa se ärsytti, mutta viestinnällisesti se ei tuonut teksteihin lisäarvoa. Kyseinen muoti-ilmiö – tö muoti-ilmiö – ei olisi tarvinnut uutta tulemista.
Aiemmassa blogikirjoituksessa pohdittiin sitä, onko englannin kielen käyttäminen kansainvälisyyden mittari, ja sama kysymys heräsi maksalaatikkohyllyllä. Voisiko kansainvälisyyttä tuoda esiin muutakin kautta kuin vieraalla kielellä?
Mutta närkästys sikseen. Nimestään huolimatta The Maxalaatikko maistui samalta ja on edelleen perheen suosikkieines.
Hyvää kansainvälistä maksalaatikkopäivää kaikille!