Lauseenvastike on rakenne, joka vastaa sivulausetta. Sen avulla ilmaistaan sivulauseen asia toisella tavalla ja kiteyttäen. Lauseenvastikkeella ilmaistuna monisanainen sivulause voi lyhentyä vain muutamaan tai jopa yhteen sanaan. Kiteyttäminen voi kuitenkin hämärtää merkitystä, minkä vuoksi lauseenvastikkeita on syytä käyttää oikein ja kohderyhmä mielessä pitäen.
Seuraavassa on esimerkkejä pää- ja sivulauseista. Päälauseessa on tekijä ja verbi, joka taipuu tekijän mukaan. Päälause toimisi itsenäisesti ilman sivulausetta, joka antaa siitä lisätietoa.
Hän tiesi, että teki oikein.
Ymmärsin asian tärkeyden, kun luin sähköpostiasi.
Me aloitimme tänään, jotta ehdimme ajoissa.
Matka alkoi siten, että (se samaan aikaan) kangerteli.
Tämä oli se varas, jota vartija kuvaili homssuiseksi.
Yllä olevien esimerkkien sivulauseet voi kaikki korvata lauseenvastikkeella eli kiteytyneemmässä muodossa seuraavasti:
Hän tiesi tekevänsä oikein. (tekevän-rakenne)
Ymmärsin asian tärkeyden lukiessani sähköpostiasi. (tehdessä-rakenne)
Me aloitimme tänään ehtiäksemme ajoissa. (tehdäkseen-rakenne)
Matka alkoi kangerrellen. (tehden-rakenne)
Tämä oli vartijan homssuiseksi kuvailema varas. (tekemä- ja muut partisiippi-ilmaukset)
Lauseenvastikkeilla on kieliopillisia nimityksiä, joita ei ole tarpeen opetella. Nimityksiä tärkeämpää olisi tunnistaa, milloin lauseenvastikkeita on järkevää käyttää ja milloin ei. Lauseenvastikkeeseen kiteytettyä ajatusta voi hyvin kokeilla kirjoittaa auki, jos ei ole varma, onko muotoillut sen oikein. Jos virkkeeseen kertyy useita lauseenvastikkeita, on järkevää jo selkeydenkin vuoksi muuttaa osa sivulauseiksi tai pilkkoa virke pienempiin osiin.