Helmikuun 28. päivänä vietetään Kalevalan päivää, eli suomalaisen kulttuurin päivää. Kalevalan päivä on virallinen liputuspäivä. Tavallisesti juhlapäivien nimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella, mutta Kalevala on nimi, joten se kirjoitetaan isolla. Kun juhlapäivän nimessä on jokin erisnimi, päivä-sana kirjoitetaan siitä erilleen.
Kalevalan päivän lisänimi – suomalaisen kulttuurin päivä – on hyvin kuvaava. Kalevala on merkittävä kokoelma kansanrunoja, joita Elias Lönnrot keräsi runonkeruumatkoillaan 1800-luvun alkupuolella. Kalevala on suomalaisten kansalliseepos, joka vahvisti kansallistunnetta, ja se on vaikuttanut suomen kielen lisäksi myös muihin taiteenaloihin. Kalevalaa siteerataan vielä tänäkin päivänä, sillä sieltä löytyvät muun muassa sanonnat ”Moni on kakku päältä kaunis” ja ”Vesi on vanhin voitehista”.
Kalevalan runot ovat oikeastaan lauluja, ja niissä on oma runomitta, eli säännönmukaisuus. Yksinkertaisimmillaan tätä niin kutsuttua kalevalamittaa voi jokainen kokeilla kirjoittamalla (tai laulamalla) säkeitä, joissa on kahdeksan tavua ja alkusointuja. Esimerkiksi tähän tapaan
Rupeanhan kääntämähän,
värssyt vieraat vääntämähän.
Paperille arvamahan,
Paperille painamahan,
Iloksi lukevan kansan.
Hyvää Kalevalan päivää!