Lähdeluettelon koostaminen on varsinaiseen kirjoittamiseen verrattuna yksitoikkoista puuhaa ja jää joillakin kirjoittajilla viime tippaan. Aikaa ja vaivaa kuitenkin säästyy, jos ehtii paneutua lähdeluetteloon jo heti kirjoitusprosessin alussa. Tähän on koottu vinkkejä siihen, miten välttää lähdeluettelossa yleisimmät virheet, joita kielenhuoltaja korjaa.
- Noudata lähdeohjetta, jos sellainen on olemassa.
- Älä sekoita englantia ja suomea.
- Käytä ajatusviivaa sivunumeroiden ja vuosilukujen välissä.
Lähdeohje on kuin resepti, jota noudattamalla tulee hyvä lopputulos. Lähdeluettelon koostamiseen on erilaisia ohjeita, joten on tärkeää valita niistä yksi, jos ohjetta ei anneta julkaisijan puolesta. Ohjeissa voi olla eroja esimerkiksi siinä, annetaanko kirjoittajien etunimet kokonaisina vai pelkin nimikirjaimin. On melko ikävää huomata kalmanlinjan jo häämöttäessä, että sataan lähteeseen pitää etsiä kirjoittajien etunimet nimikirjainten tilalle. Lähdeluettelon välimerkeissä on niissäkin usein ohjekohtaisia eroja.
Lähdeluetteloon tulee helposti englantia ja suomea sekaisin, jos kirjoittaja kopioi käyttämiään lähteitä kirjoittamastaan toisesta tekstistä. Jos on kirjoittanut ensin kansainväliseen julkaisuun englanniksi, lähdetiedot ovat englanniksi. Suomenkielisen teoksen lähdeluettelossa käytetään suomea, ja esimerkiksi kokoelmateokseen viitattaessa käytetään ilmaisua ”Teoksessa”. Englanninkielisessä julkaisussa käytetään vastaavassa tapauksessa ilmaisua ”In”. Samoin jos kirjalla on toimittaja tai toimittajia, käytetään suomenkielisessä julkaisussa lyhennettä ”toim.”, kun taas englanninkielisessä julkaisussa lyhennettä ”Eds.”.
Kolmas yksityiskohta, johon pujahtaa usein virheitä, ovat lähdeluettelon sivunumerot ja vuosiluvut. Ne ovat niin kutsuttuja rajakohtia, joiden väliin kuuluu yhdysmerkin sijaan ajatusviiva.