Suomen yleiskielessä käytetään pääasiassa kahta erilaista viivaa: yhdysmerkkiä (-) ja ajatusviivaa (–). Ajatusviivan käyttöä virkkeen välimerkkinä, rajakohtailmauksissa ja osapuolten välissä on käsitelty jo aiemmin. Ajatusviivaa käytetään myös muissa ilmauksissa, ja ajatusviivan tilalle saattaa virheellisesti pujahtaa yhdysmerkki erityisesti luetelmissa, miinusmerkkinä ja rahailmauksissa. Seuraavissa esimerkeissä on käytetty oikeaoppisesti ajatusviivaa: Kurssin tavoitteena on, että osallistuja– pärjää –10 pakkasasteessa–…
Yhdysmerkki yhdyssanoissa
Yhdysmerkki on viiva, jota käytetään yhdyssanan osien välissä. Yhdyssanat kirjoitetaan useimmiten yhteen, mutta on useita tapauksia, jolloin tarvitaan yhdysviivaa. Niistä tutuin lienee tilanne, jossa yhdyssanan osien rajalla on sama vokaali.ilma-alusaamu-uninen Yhdysmerkkiä tarvitaan myös silloin, kun yhdyssanan osana on jokin seuraavista: Lisäksi yhdysmerkkiä käytetään rinnasteisten osien välissä tai toistamatta jätetyn sanan tilalla.tonnikala-katkarapusalaattisanoma- ja aikakauslehdet Yhdysmerkkiä voidaan…
Kukin tyylillään
Jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä. Vaikka tyyli olisi hyvin tunnistettava, sitä voi olla vaikeaa hajottaa osiin ja eritellä, mistä asioista se muodostuu. Tyyliin vaikuttavat ainakin opitut ja omaksutut oikeinkirjoitussäännöt ja kirjoittajan omat maneerit, kuten suosikki- ja inhokki-ilmaisut. Tyyli voi myös vaihdella sen mukaan, mihin tarkoitukseen teksti on kirjoitettu – sama henkilö voi nimittäin kirjoittaa eri…
Suomen kieli elää – ja hyvä niin
Yksi toistuva aihe Sanastelua-blogissa on ollut englannin vaikutus suomen kieleen. Usein kääntäjänä ja oikolukijana toisesta kielestä suomeen siirtyneet rakenteet tai sanat ärsyttävät tai ainakin kummastuttavat. Kysymys ei kuitenkaan ole varsinaisesta muutosvastaisuudesta vaan siitä, että aina englannista suoraan napattu muoto tai sana ei toimi sellaisenaan suomeksi, sillä merkitys on epäselvä – ainakaan ennen kuin se vakiintuu….
Virheiden peittely
Tietokirjojen suomentaja törmää urallaan lähes 100-prosenttisella varmuudella alkuperäisen teoksen virheisiin. Siinäkin tapauksessa, että suomentaisi urallaan vain yhden teoksen. Täydellistä kirjaa ei nimittäin ole julkaistu. Aiemmassa Suom. huom. -nimisessä blogikirjoituksessa on sivuttu sitä, ettei suomentaja voi kovin syvällisesti puuttua kääntämänsä tekstin vikoihin. Toki pieniä virheitä korjailee jokainen suomentaja – eihän kukaan esimerkiksi siirrä tahattomia kirjoitusvirheitä suomennokseen…