Suomen yleiskielessä käytetään pääasiassa kahta erilaista viivaa: yhdysmerkkiä (-) ja ajatusviivaa (–). Ajatusviivan käyttöä virkkeen välimerkkinä, rajakohtailmauksissa ja osapuolten välissä on käsitelty jo aiemmin. Ajatusviivaa käytetään myös muissa ilmauksissa, ja ajatusviivan tilalle saattaa virheellisesti pujahtaa yhdysmerkki erityisesti luetelmissa, miinusmerkkinä ja rahailmauksissa.
Seuraavissa esimerkeissä on käytetty oikeaoppisesti ajatusviivaa:
Kurssin tavoitteena on, että osallistuja
– pärjää –10 pakkasasteessa
– osaa hankkia selviytymistarvikkeita pienellä budjetilla (50,–).
Luetelmakohtia erottava merkki voi olla viiva, muu merkki tai numero. Jos luetelmamerkkinä käytetään viivaa, se on ajatusviiva, ei yhdysmerkki. Lisäksi luetelman muista välimerkeistä on omat sääntönsä. Tekstinkäsittelyohjelma voi muuttaa tekstin automaattisesti listaksi, jos kirjoittaja erottelee listakohtia yhdysmerkillä. Ohjelma ei kuitenkaan muuta yhdysmerkkiä ajatusviivaksi, minkä vuoksi ”virheellistä” lyhyttä viivaa näkee luetelmamerkkinä valmiissa teksteissä.
Miinusmerkille on olemassa oma merkki, mutta käytännössä sen tilalla käytetään ajatusviivaa. Usein näkee myös lyhyttä yhdysmerkkiä, joka ei miinusmerkiksi sovi. Miinusmerkkinä käytettävä ajatusviiva tulee kiinni numeroon ellei kyse ole laskutoimituksen kuvaamisesta, jolloin sanan ja merkin väliin tulee sanaväli. Myös rahailmauksissa, joissa käytetään pilkkua ja viivaa (50,–), kuuluu olla ajatusviiva.