Suomen yleiskielessä käytetään pääasiassa kahta erilaista viivaa: yhdysmerkkiä (-) ja ajatusviivaa (–). Ajatusviivan käyttöä virkkeen välimerkkinä, rajakohtailmauksissa ja osapuolten välissä on käsitelty jo aiemmin. Ajatusviivaa käytetään myös muissa ilmauksissa, ja ajatusviivan tilalle saattaa virheellisesti pujahtaa yhdysmerkki erityisesti luetelmissa, miinusmerkkinä ja rahailmauksissa. Seuraavissa esimerkeissä on käytetty oikeaoppisesti ajatusviivaa: Kurssin tavoitteena on, että osallistuja– pärjää –10 pakkasasteessa–…
Tekijä: Sini
Kukin tyylillään
Jokaisella kirjoittajalla on oma tyylinsä. Vaikka tyyli olisi hyvin tunnistettava, sitä voi olla vaikeaa hajottaa osiin ja eritellä, mistä asioista se muodostuu. Tyyliin vaikuttavat ainakin opitut ja omaksutut oikeinkirjoitussäännöt ja kirjoittajan omat maneerit, kuten suosikki- ja inhokki-ilmaisut. Tyyli voi myös vaihdella sen mukaan, mihin tarkoitukseen teksti on kirjoitettu – sama henkilö voi nimittäin kirjoittaa eri…
Virheiden peittely
Tietokirjojen suomentaja törmää urallaan lähes 100-prosenttisella varmuudella alkuperäisen teoksen virheisiin. Siinäkin tapauksessa, että suomentaisi urallaan vain yhden teoksen. Täydellistä kirjaa ei nimittäin ole julkaistu. Aiemmassa Suom. huom. -nimisessä blogikirjoituksessa on sivuttu sitä, ettei suomentaja voi kovin syvällisesti puuttua kääntämänsä tekstin vikoihin. Toki pieniä virheitä korjailee jokainen suomentaja – eihän kukaan esimerkiksi siirrä tahattomia kirjoitusvirheitä suomennokseen…
Se on vaikeaa – nimittäin viittaaminen
Sanoilla voi kätevästi viitata toisiin sanoihin. Voi esimerkiksi kirjoittaa koirasta ja sitten kertoa sen (tai hänen) edesottamuksista. Tai voi vähentää nimien toistamista käyttämällä pronomineja hän tai tämä, kunhan vain käyttää niitä oikein (ks. Tämä vaatii tarkkuutta). Hän ja he-pronomineilla viittaamisen mahdollisia ongelmia on käsitelty aiemmassa kirjoituksessa Hämmentävä hän, jossa todetaan, että pronominilla viitataan jo kerrottuun…
Eikö omistusliitettä tarvita?
Omistusliite kuuluu huoliteltuun yleiskieleen mutta sen jääminen matkasta on aika tavallista puhekielessä. Tosin puhekielessä lyhenevät sanat muutenkin eli ”minun autoni” muuttuu muotoon ”mun auto”. Puhekielen lisäksi omistusliitteet voivat pudota pois myös mainosten kielestä, joissa usein sekoitetaan yleiskieltä ja puhekieltä tyyliin ”minun auto” tai ”Minun Sonera”. Kotimaisten kielten keskus kyseli vastikään ihmisten käsityksiä kieleen liittyvistä suosituksista,…