Omistussuhdetta voi ilmaista hyvin pelkistetysti kertomalla, kenen esineestä on kyse: minun autoni, hänen tietokoneensa, meidän asuntomme. Suomen kirjakielessä omistusta ilmaisemaan tarvitaan Joskus omistusta korostetaan käyttämällä sanaa oma. Sana, jota oma korostaa, saa yleensä omistusliitteen eli possessiivisuffiksin seuraavasti: Maijan pitää huomioida myös [hänen] oman yrityksensä asioiden hoitaminen.Minä vastaan sitoumuksista [minun] omalla varallisuudellani.Voit valita sen yritysmuodon, mikä…
Kutoa, neuloa vai sittenkin ommella?
Onko se nyt kutoa, neuloa vai ommella? Suurin osa lienee samaa mieltä siitä, että kangasta ja mattoja kudotaan. Entä kudotaanko vai neulotaanko villasukkia? Entäpä jos paidasta on pudonnut nappi, ommellaanko vai neulotaanko se paikoilleen? Näiden kolmen sanan merkitykset ovat aikojen saatossa aiheuttaneet keskustelua lehdissä ja netissä, ja onpa aiheesta kirjoitettu jopa pro gradu -tutkielma vuonna…
Käyttäessä vai käytettäessä
Aikaa ilmaiseva kun-lause voidaan ilmaista tiiviimmin niin kutsutulla tehdessä-rakenteella, jota kutsutaan myös temporaaliseksi lauseenvastikkeeksi. Kyseinen rakenne on teksteissä aika tavallinen, mutta välillä tekijä jää siinä tiivistyksen jalkoihin. Tiivistettyyn muotoon saattaakin päätyä eri tekijä kuin alkuperäiseen kun-lauseeseen. Tehdessä-rakenteella on kaksi muotoa: aktiivimuoto (tehdessä) ja passiivimuoto (tehtäessä). Oikea muoto riippuu kun-lauseen tekijästä eli periaatteessa siitä, onko selvää…
Kieli ihastuttaa ja vihastuttaa
Kieli saa meissä aikaan paljon tunteita. Väärin kirjoitettu kieli tai ontuvat sanavalinnat voivat ärsyttää. Netti on pullollaan keskusteluja, joissa päivitellään erilaisia kielivirheitä tai niille naureskellaan. Toisaalta monia virheiden osoittelu harmittaa, ja se voi tuntua jopa ilkeämieliseltä pilkunviilaamiselta. Onneksi kieli ei herätä ainoastaan negatiivisia tunteita, vaan se myös ilahduttaa ja herättää positiivia mielleyhtymiä. Rikkaalla kielellä kirjoitettua…
Tiiviisti paketoiva partisiippi
Jos asia on ilmaistu tiivistävin sanankääntein, varsinaista asiaa voi olla hankala ymmärtää. Varsinkin silloin, kun teksti suorastaan vilisee tiivistyksiä, joutuu lukija ponnistelemaan saadakseen kiinni kirjoittajan ajatuksenjuoksusta. Seuraavaan tekstipätkään on koottu korostetun paljon tiivistä kieltä eli niin kutsuttuja partisiippi-ilmauksia ja muita lauseenvastikkeita. Tässä selvyyttä tavoiteltaessa vältettäväksi suositellussa tyylissä on kysymys kirjoitettaessa tehtävistä valinnoista. Tiivistävän kirjoitustavan vannoutuneita…