Suomea kirjoitetaan yleensä hyvin samalla tavalla kuin lausutaankin. Joitakin poikkeuksia kuitenkin on. Esimerkiksi joissakin yhdellä konsonantilla kirjoitettavissa sanoissa kuuluu kaksoiskonsonantti. Esimerkiksi sanassa temperamentti on vain yksi p, mutta puheessa niitä kuuluu kaksi. Monissa muissakin, erityisesti vierasperäisissä sanoissa on tällaisia eroja ääntämyksen ja kirjoitusmuodon välillä, mikä voi aiheuttaa hämmennystä. Kaksoiskonsonantit ja -vokaalit voivat olla hankalia muutenkin….
Palautetta makuasioista
Kaikkien (meidän) kieliammattilaisten kannattaisi muistaa, että kieleen liittyvät asiat ovat usein makuasioita. Monta kertaa on nimittäin niin, että ei ole yhtä ainutta oikeaa vastausta tai tapaa ilmaista jokin asia, vaan hyviä ja kelvollisia ratkaisuja on paljon. Omien näkemysten voimakas ajaminen ja muiden näkemysten jatkuva jyrääminen ei kielellisissäkään makuasioissa ole kohteliasta. Jokainen voi omissa teksteissään käyttää…
Sanaluokasta toiseen
Konekäännöksiä käytetään yhä enemmän. Usein kone ehdottaa käännöstä, jota ihmiskääntäjä voi muokata. Joskus ihmiskääntäjä taas vain tarkistaa koneen tekemän käännöksen eikä korjaa kuin selkeät virheet. Joskus konekäännöksiä ei tarkisteta lainkaan. Konekäännöksissä ja niiden pohjalta tehdyissä käännöksissä on usein näkyvissä lähdekielen rakenne, minkä vuoksi teksti voi olla vaikeasti luettavaa tai kuulostaa oudolta. Käännös voi olla periaatteessa…
Aitoa kansainvälisyyttä
Onko aito kansainvälisyys sitä, että viestitään englanniksi? Törmäsin eräässä tekstissä ajatukseen, jonka mukaan ”todellinen” kansainvälisyys tarkoittaisi suomalaisessa korkeakoulussa englannin kielen entistä laajempaa käyttöä. Vasta englannin omaksuminen korkeakoulun viestinnän ja kokousten kieleksi johtaisi tekstin mukaan ”todelliseen inkluusioon”. (Inkluusio tarkoittanee tässä yhteydessä sitä, että kaikki voisivat kokea pääsevänsä mukaan toimintaan yhdenvertaisina jäseninä.) Ajatus tuntui minusta väärältä. Onko…
Kieli solmussa
Oma äidinkieli taipuu pääasiassa aika ajattelematta, mutta jotkin taivutusmuodot ovat yllättävän kinkkisiä ja niitä saattaa joutua tarkistelemaan. Hiljattain törmäsin muotoon ”brownieseja”. Sen verran taivutus hyppäsi silmään, ettei se tuntunut oikealta, mutten silti osannut suorilta käsin sitä korjatakaan. Tarkistin asian, ja oikea muoto on ”brownieja”. Sekin tuntuu kieltämättä hassulta, mutta usein juuri vierasperäisten sanojen taivutus onkin…