Kieli saa meissä aikaan paljon tunteita. Väärin kirjoitettu kieli tai ontuvat sanavalinnat voivat ärsyttää. Netti on pullollaan keskusteluja, joissa päivitellään erilaisia kielivirheitä tai niille naureskellaan. Toisaalta monia virheiden osoittelu harmittaa, ja se voi tuntua jopa ilkeämieliseltä pilkunviilaamiselta. Onneksi kieli ei herätä ainoastaan negatiivisia tunteita, vaan se myös ilahduttaa ja herättää positiivia mielleyhtymiä. Rikkaalla kielellä kirjoitettua…
Tiiviisti paketoiva partisiippi
Jos asia on ilmaistu tiivistävin sanankääntein, varsinaista asiaa voi olla hankala ymmärtää. Varsinkin silloin, kun teksti suorastaan vilisee tiivistyksiä, joutuu lukija ponnistelemaan saadakseen kiinni kirjoittajan ajatuksenjuoksusta. Seuraavaan tekstipätkään on koottu korostetun paljon tiivistä kieltä eli niin kutsuttuja partisiippi-ilmauksia ja muita lauseenvastikkeita. Tässä selvyyttä tavoiteltaessa vältettäväksi suositellussa tyylissä on kysymys kirjoitettaessa tehtävistä valinnoista. Tiivistävän kirjoitustavan vannoutuneita…
Suoraan asiaan
Englanninkieliset tekstit ovat usein kiemuraisempia kuin suomenkieliset, ja siksi liian sanatarkasti käännetyt tekstit voivat suomeksi tuntua kömpelöiltä ja turhan monisanaisilta. Varsinkin ohjeissa selkeys ja luettavuus ovat todella tärkeitä. Kääntäjän kannattaa karsia pois monimutkaiset rakenteet tai turhat verbit, joiden merkitys ei ole kyseisessä tapauksessa oleellinen. Silloin lähdekielen viesti välittyy tehokkaammin, ja teksti luultavasti kuulostaa luontevammalta suomeksi….
Lauseenvastikkeet
Lauseenvastike on rakenne, joka vastaa sivulausetta. Sen avulla ilmaistaan sivulauseen asia toisella tavalla ja kiteyttäen. Lauseenvastikkeella ilmaistuna monisanainen sivulause voi lyhentyä vain muutamaan tai jopa yhteen sanaan. Kiteyttäminen voi kuitenkin hämärtää merkitystä, minkä vuoksi lauseenvastikkeita on syytä käyttää oikein ja kohderyhmä mielessä pitäen. Seuraavassa on esimerkkejä pää- ja sivulauseista. Päälauseessa on tekijä ja verbi, joka…
Piditkö puheen vai piditkö puheesta?
Joskus sana vaatii toisen sanan olevan tietyssä muodossa. Kielitieteessä tällaista kahden sanan välistä suhdetta kutsutaan rektioksi. Moni ehkä muistaa alkaa-verbiin liittyvän rektiokeskustelun. Vanhastaan muoto alkaa tehdä oli hyväksytty yleiskielen muoto, mutta myös alkaa tekemään oli laajalti käytössä. Lopulta vuonna 2014 suomen kielen lautakunta päätti, että myös alkaa tekemään hyväksytään yleiskielen normin mukaiseksi muodoksi. Nyt siis…